Flow 2006

167
lukukertaa
Flow 2006
Kuva: Vilhelm Sjöström.

Helsingissä kolmatta kertaa järjestetty Flow-festivaali oli muutosten edessä aiempina vuosina tapahtumapaikkana toimineiden VR:n makasiinien koettua kovan kohtalon varsinaisen purkunsa aattona. Ohikulkijaa tervehti makasiinien kohdalla lohduttoman näköinen hiekkakasa, sekä rikkoutuneen viemäriputkiston aiheuttama, kävelyvauhtia kasvattanut tuulahdus. No, matkaa olikin siten helppo jatkaa suoraan kohti uusia ja ehompia tiloja. Tänä vuonna Flow:n päätapahtumat pidettiin Kalliossa sijaitsevan Kuudes Linja -klubin sisäpihalla.

Sunnuntaina loppuunmyydylle Flow-pihalle vaeltaneet eivät joutuneet pettymään. Vaisun lauantain jälkeen odotusarvoja nostivat kolmen kotimaisen uuden grooven suosikkinimen odotetut erikoisesiintymiset. Dalindèon oli määrä esitellä vokalistivieraansa, japanilainen Michiko. Quintessence puolestaan teki vuoden ”melkein” ainoan keikkansa ja nyt ensi kertaa jousisektion kanssa. Sokerina pohjalla oli Five Corners Quintet, joka pasunisti Mikko Mustosen avustamana otti käsittelyyn 60-luvun skandi-jazzia esittelevän On The Spot -kokoelman materiaalia.

Ennen live-esiintyjiä sunnuntai-iltapäivää piristivät maineikkaan club Wahoo:n DJ:t. Ricky-Tick -pomo Antti Eerikäinen oli tutun vakuuttava jo viime vuonna tutuksi tulleessa keskipäivän setissään. Blue Note -klassikot lämmittivät erityisesti meidän täsmällisesti paikalle ehtineiden levynörttien mieltä. Turkulainen Felix Manell puolestaan tarjoili oman rautaisannoksensa astetta funkahtavampaa materiaalia.

Dalindèo pääsi aloittelemaan settiään jo hyvissä ajoin puoli neljän maissa. Pihan väestö oli hitaasti lämpeävää, mutta pikku hiljaa ihmiset vaelsivat uteliaasti kohti lavaa. Yllättävän hyvin yhtyeen musiikki sopikin alkuiltapäivän rentoon nyökyttelymeininkiin aiemmista kohtaamisista tutun kuuman klubitunnelman lisäksi. Jo julkaistuilta vinyylisingleiltä tutut kappaleet soivat ehkä astetta rennommin auringonpaisteessa.

Maestro Valtteri Pöyhösen ohella Petri Puolitaival huilussa ja Jose Mäenpää trumpetissa johdattelivat Dalindèon lavasoundia. Piristävän lisän kokonaisuuteen toi japanilaislaulaja Michiko. Eritoten Tsunami-nimellä esitelty kappale lisäsi bändin soinnillista syvyyttä entisestään. Non-Stop Flight ei yltänyt aivan samalle tasolle, mutta vahvalla rutiinilla esiintynyt Dalindèo osoitti viimeistään nyt nousseensa jo lyhyessä ajassa kotimaisen tanssittavan jazzin vahvimpien menestyjäehdokkaiden joukkoon. Leviathan-kappaleen päivitetty versio on oma veikkaukseni tulevaksi klubiklassikoksi.

Quintessence on viettänyt hiljaiseloa jo Lenovo IdeaPad Z575 AC Adapter jonkin aikaa. Ilmeisesti bändi etsii soundilleen uutta suuntaa. Kyseessä onkin viisas ratkaisu, olihan jo 5am-levyllä kuultu sointi omassa lajissaan käytännössä täydellisyyteen asti hiottu. Lavalla yhtye toisti levyltä tuttua äänimaailmaansa ehkäpä yllättävänkin uskollisesti. Näin siis eritoten ottaen huomioon keikalla vierailleet taustalaulajat, perkussionisti Abdissa ”Mamba” Assefan, sekä tietenkin ne jo mainitut jouset. Jälkimmäisten osalta jäin kaipaamaan hieman lisää volyymiä. Herrojen Pohjola ja Prättälä taidolla sovittamat melodiat jäivät nyt ehkä aavistuksen bändin kokonaissoinnin varjoon.

Ammattitaitoisen ja tyylitajuisen Q-kollektiivin live-keikkoja on aina mukava kuulla, mutta hurmioon asti ainutlaatuinen big band ei tällä kertaa yltänyt. Vahvaa osaamista ja mainiota musiikillista auringonpaistetta, kyllä, mutta mihin seuraavaksi, Quintessence?

Five Corners Quintet on tullut nähtyä keikalla jo enemmän kuin muutamaan kertaan viimeisten kahden vuoden sisään. Joka kerta kvintetin lavakarismaa on ollut pakko myös kehua melkein kyllästymiseen asti. No, sehän ei haittaa tietenkään, päinvastoin. Tällä kertaa lisämielenkiintoa toi sekä yleisölle että bändille itselleen uusi ohjelmisto. Loistavan Ricky-Tick -levymerkin keikkaa seuraavana päivänä julkaisema On The Spot -kokoelmalevy on läpileikkaus 60-luvun Skandinaaviseen jazz-skeneen. Näillä eväin lavalle asteli ehkäpä hieman tavallista jännittyneemmän oloinen Five Corners Quintet.

Alun odottava tunnelma kuitenkin haihtui nopeasti. Teppo Mäkysen rapeasti napsahdelleet kompit sekä piiitkät välispiikit muodostivat jälleen kerran bändin musiikillisen ja henkisen selkärangan. No, hyvin oli rumpali hihanuottinsa lukenut, sen verran vakuuttavaa faktaa mies lateli kappaleiden väliin. Aina intensiivinen Timo Lassy soitti tällä kertaa erityisen raivokkaasti, Jukka Eskolan täydentäessä hienosti mietteliäämmällä otteellaan. Pasunisti Mikko Mustonen toi sen kaivatun uuden elementin vakuuttavaan puhaltajien eturiviin. Itse kappaleiden sovituksista on paha mennä vielä levyä kuulemattomana sanomaan mitään. On kuitenkin helppoa kuvitella ainakin Dexter Gordon, Jazz Quintet ’60, sekä Otto Donner hymyilemään jonnekin lavan reunamille, yleisön silmien ulottumattomiin.

Flow 2006
Mm. Five Corners Quintet + One, Quintessence with strings, sekä Dalindèo feat. Michiko
Kuudes Linja -klubin sisäpiha, Helsinki, 20.8.2006.