Zion, Simon & Ville Luukkonen Trio: The ballad sessions

336
lukukertaa

Simon Zion & Ville Luukkonen Trio: The ballad sessions
2024 Eclipse Music

1.Body & Soul (Green)
2.Round Midnight (Monk)

3.Drinking Again (Tauber)
4.You Don’t Know What Love Is (De Paul)
5.How Long Has This Been Going On? (Gershwin)

6.Lover Girl (Davis, Ramirez, Sherman)

7.My Foolish Heart (Young)
8.Lush Life (Strayhorn)
9.Angel Eyes (Dennis)
10.I Get A Kick Out Of You (Porter)
11.Still Crazy After All These Years (Simon)

Simon Zion (vocals), Tuomo Uusitalo (piano), Juuso Rinta (double bass), Ville Luukkonen (drums).
+ 1, 3, 11: Ukko Heinonen (saksofoni)
Äänitys, miksaus, masterointi: Tommi Vainikainen

Arvio: 4 tähteä
Simon Zionin laulusoundi on lämmin, etenkin ala- ja keskirekisterit miellyttäviä, ilmaisu hyvin luontevaa. Syntyy vaikutelma ihmisestä, joka laulaa omalla äänellään, rehdisti ja konstailemattomasti. Näin myös tekstien tulkinnat ovat uskottavia. Pienoista huojuvuutta tai epävarmuutta lauluosuuksiin on sinne tänne jäänyt, mutta kokonaisuus ei tästä horju.
Uskottava on myös taustalla soiva pianotrio, joka pääsee myös omillaan esiin Zionin vaietessa, Tuomo Uusitalon, Juuso Rinnan ja Ville Luukkosen kolmikko on monien keikkojen yhteen hitsaama, ja sen rauhallinen, olennaiseen keskittyvä ote kantaa hienosti koko albumin mitan.
Kokonainen levyllinen laulettuja jazzballadeja saattaa kuulostaa raskassoutuiselta idealta, mutta kuuntelu todistaa toista. Zion ja kumppanit tarjoavat tarpeeksi nyansseja ja eloa, ja ennen kaikkea läsnäoloa. Ja löytyyhän sieltä reippaampikin tempo, kappaleessa I get a kick out of you meno on ihan railakasta. Lisäksi oman vahvan lisävärinsä levylle puhaltaa vieraileva saksofonisti Ukko Heinonen.
Uskoisin ryhmän musiikin puhuttelevan monenikäistä jazzyleisöä. Meissä harmaahapsissa löytyy varmasti paljon kiitollista yleisöä tällaiselle melodiselle ja tunteikkaalle jazzille (ja jotta tämä ei vaikuttaisi yleistämiseltä, todetaan että meissä harmaahapsissa löytyy myös esimerkiksi avantgarden ja free jazzin äidinkielekseen kokevia). Keikoilla olen viime vuosina olliut myös havaitsevinani, että tämäntyylinen perinteinen jazzilmaisuu maistuu yllättävän monille nuorille, vasta jazziin tutustuville ihmisille.
Itselleni monet näistä kappaleista olivat aikoinaan sisäänheittokamaa jazziin, tulkitsijana silloin Billie Holiday (Lover girl on Holidayn tunnetuksi tekemä Lover man). Kyllä ne kaikki edelleen maistuvat, mutta myönnettävä on, että levyn päättävä Paul Simonin kappale Still crazy after all these years maistuu omemmalta. Simon on suuri lauluntekijä, tärkeä artisti etenkin myös ja etenkin soolotuotantonsa kautta, ja hänen musiikkinsa tuntuu yksinkertaisesti läheisemmältä kuin nämä lukuisien jazzsukupolvien kuluttamat amerikkalaiset ikivihreät. Ja vielä: Zionin Simon-tulkinta on levyn sisäistettyjen ja tunteellisten tulkintojen joukossa poikkeuksellisen sielukas.