Quartet Ajaton on täydellisen osuva nimi laulaja Mia Simanaisen, moogisti Kari Ikosen, bandoneonisti Henrik Sandåsin ja sellisti Aino Juutilaisen yhtyeelle. Toinen hyvä vaiihtoehto olisi sitten Quartet Peloton, niin rohkeita ovat yhtyeen musiikilliset seikkailureissut. Sovituksissa tutuista kansansävelmistä tai klassisen musiikin pikkukappaleista tämä tulee hyvin selkeällä tavalla todeksi, ne ovat täynnä uskonhyppyjä, loikkaamisia jyrkänteeltä ilman mitään turvaverkkoja tai -välineitä.
Torstaisena toukokuun iltana kvartetti saapui Jyväskylän Poppariin, kiitos Jazzliiton kiertueen, ja tietysti myös paikallisen järjestäjän. Ilman Jazz Jkl:n aktivismia (ja tiestysti Popperia!) Keski-Suomen musiikki- ja kulttuurielämä olisi mittaamattoman paljon köyhempää.
Yleisömenestys ei tällä kertaa ollut mainittava, ehkä Jyväskylä Sinfonian elokuvamusiikkikonsertin päällekkäisyydestä johtuen, mutta paikalle päässeet todistivat encore-vaateillaan rakastavansa yhtyeen ehdottomuutta taiteen alttarilla.
Ajaton, peloton, ehdoton ja vielä rajatonkin, siinä kvartetin maagisuuden rakennuspuita.
Kvartetin kiertueohjelmisto oli rakennettu viittä vaille täysin uusimman fin-levyn varaan. Järnefeltin Kehtolaulu ja Sibeliuksen Norden muuntuivat Ajattoman omiksi, ja saivat vertaistaan seuraa Mia Simanaisen ja Kari Ikosen sävellyksistä.
Sovitus ja päivän tulkinta Unto Monosen Kohtalon tangosta oli aivan kreisi, se olisi pannut tangokansan jalat ja aivot solmuun. Yhteys tangon ytimeen oli kuitenkin siellä pohjalla, etenkin Sandåsin suvereenin svengin ansiosta.
Koiviston polska oli toinen biisi, joka lähti tutuista lähtökohdista ihan ufokierroksille. Quartet Ajaton näytti miten kappaleen rakenne voi olla yhtä aikaa levottomasti poukkoileva ja täysin hallittu, ja kaiken huipensi unohtumattomasti vikuroinut moog.
Illan balladeja olivat Simanaisen oma sävellys Kieloniityllä ja ahvenanmaalainen perinnesävelmä Kaks neitoa, ja ne pysähdyttivät ajan kulun totaalisesti. Tästä eleettömyydestä hulluus oli kaukana, Simanaisen tulkinnat olivat eheitä ja hyvin koskettavia.
Aivan mainiosti toimi oivallus antaa jokaiselle muusikolle oma biisi, jonka sai johdannoida aivan yksikseen. Tunnelmalliset maalailut tenhosivat.
Monimusiikillisista lähtökohdista ja aloitusten monista rubatojaksoista riippumatta Quartet Ajaton on rytmimusiikkia, imuisaan grooveen päästiin aina lopulta, keinot vain vaihtelivat alati. Esimerkiksi Juutilaisen sello oli yhden kappaleen verran perkussiosoittimena, ja moog pelasi useamman kerran bändin basson virkaa, ja voimallisesti pelasikin.
Lavalla neljä oman instrumenttinsa mestaria loivat ainutlaatuista musiikkia kiitollisen kuulijakunnan myötävaikutuksella. Paitsi että tällaista soitinyhdistelmää ei ole missään muualla, myös yhtyeen säveltäjien ja sovittajien ajattelu, musiikillisten kokonaisuuksien rakentaminen ja dramatisointi, on hyvin omaleimaista, kiinnostavaa ja kiehtovaa.
