Iiro Rantalan uusi trio heitti loistokeikan Jyväskylässä

1552
lukukertaa
Kaikki sivun kuvat: Kalevi Plattonen.

Juuri tällaisten keikkojen takia rakastan elävää musiikkia!

Ensimmäistä kertaa Popparin (ynnä edeltäjänsä Jazz Barin) historiassa keikalle oli saatu Iiro Rantala, tuo jazzpianon Mozart. Maestron uusi trio onkin melkoinen tapaus. Kolme persoonina hyvin erottuvaa virtuoosia ovat jollain ilveellä löytäneet yhteisyyden, villin ja valloittava yhtyekemian. Toki Rantala on aidosti rajaton muusikko (tänäkin vuonna konsertit ulottuvat jazzista klassiseen ja Eppu Normaalin kesäkeikkoihin), joten jazzin genressäkin hänen eklektinen pianotyylinsä kestää vaikka minkälaisia persoonallisuuksia rinnallaan.

Rantala kohteli kollegoitaan hyvin, kaikki pääsivät tasavertaisesti esille. Uuden trion basisti, eleettömästi soittanut Conor Chapman paljastui maailmanluokan kontrabassosolistiksi. Walking bass -kelaus ei missään vaiheessa riittänyt Chapmanille, vaan hänen työnsä oli täynnä huikeaa melodista keksintää ja improvisaatiot kaikessa kompleksisuudessaan aina täydellisen vaivattomia.

Chapmanin vierellä yleisön suuri suosikki Anton Eger eläytyi isosti, pää ja letti heiluivat ja taisi siinä hikikin roiskua. Egerin soitto ei kuitenkaan ollut kaiken aikaa elekielen mukaista rajua kolaamista, vaan hän malttoi myös soittaa hiljaa ja sovittautua musiikin suvantokohtiin. Kaiken aikaa rytmiikka kuitenkin eli ja kukoisti kun omaperäisesti rakennettu rumpusetti sai kyytiiä, ajoittain ihan vain paljailla käsillä läpsytellen.

Dave Grusinin Rag bag ja Rantalan oma Tough stuff (tulossa olevan albumin nimiraita) näyttivät miten komeasti voi yhdistää funkin ja akustisen pianojazzin. Tämä oli kuitenkin vain yksi juonne yhtyeen rikkaassa maisemassa, joka ylsi klassisvaikutteisesta romanttisesta klangista energisiin rytmileikittelyihin. Rantalan musiikista löytyy suuria tunteita ja leikkimielisyyttä, koko persoona tulee esille. Ennen kaikkea Rantala rakastaa hyviä melodioita, joten niitä ovat täynnään paitsi hänen sävellyksensä, myös improvisaationsa.

Sekin kumma illassa koettiin, että bebop kirvoitti vallan valtavat suosionosoitukset. Rantala kertoi ihmetelleensä miksi kukaan ei enää sävellä bebopia. Syntyi Will you be my Bob?, joka trion käsittelyssä ja jyväskyläläisten korvissa oli juuri nyt mitä kuuminta populaarimusiikkia. Kappaleen Rantala omisti Jyväskylän omalle Marian Petresculle, sanojensa mukaan ”Suomen ja ehkä koko maailman parhaalle bebop-pianistille”.

Illan kaksi settiä rakennettiin Rantalan omista sävellyksistä sekä lainoista, tällä kertaa Grusinin, Joe Zawinulin, Jaco Pastoriuksen ja James Taylorin kappaleista. Lainabiisit toimivat toki mallikkaasti, mutta vielä suurempi menestys oli Rantalan omilla töillä. Ylipäätään suosionosoitusten pauhu oli Popparin mitassa kauttaaltaan melkoisen poikkeuksellista. Kaksi encorea trio soitti, mutta halutessaan yhtye olisi voinut herutella ylimääräisiä vielä pitkälle myöhäisiltaan. Alkavan Saksan (ja vähän Sveitsinkin) kiertueen eväiksi yhtye sai siis keskisuomalaiselta yleisöltä yllin kyllin rakkautta.

Trion levy on tulossa ulos toukokuussa, ja se tulee olemaan priimaa. Yhtyeessä on kuitenkin sellaisia elementtejä, että ne voivat syttyä oikeastaan vain konserttitilanteessa, yleisön kanssa vuorovaikutuksessa.  Saa nähdä keikkaileeko tämä trio vielä Suomessa, mutta jos keikkailee, suositus on yksinkertainen: pakko kuulla ja nähdä!

Jazz Jkl Live
Poppari 23.3.2024
Iiro Rantala HEL Trio
Iiro Rantala – piano
Conor Chaplin – kontrabasso
Anton Eger – rummut