Jyväskylä Big Band ilakoi Paquito D’Riveran musiikilla

618
lukukertaa
Kaikki sivun kuvat: Miikka Mäkitalo / JBB.

Olihan se taas aikamoista. Ihan aloitukseen en iltavuoroltani kerennyt, mutta lähes täydet pari settiä ehdin kuulla. JBB palkitsi, energiat tarttuivat, ja väsy väistyi tosi kätevästi.

Päähenkilöitä oli tällä kertaa kolme: Paquito d’Rivera, Aki ”Aquito” Vänskä ja Kalle Keränen, saksofonisteja kaikki.

Ensinmainittu on maineikas kuubalaislähtöinen, nykyään New Jerseyssä asuva monipuolinen säveltäjä, sovittaja, orkesterinjohtaja, saksofonisti ja klarinetisti. D’Riverassa merkillepantavaa on se helppous ja luontevuus, jolla hän liikkuu klassisen musiikin, jazzin ja latinalaisamerikkalaisen musiikin kentillä. Grammyjakin (etenkin latin-versioita) on ihan riittävästi yhdelle miehelle. Irakere-yhtyeen mukana D’Rivera tuli Suomessakin tutuksi jo 70-luvulla, levytti En Finlandia -nimisen pitkäsoitonkin vuonna 1976 Esko Linnavallin ynnä muiden kanssa, ja sen jälkeen oma ura on kantanut korkealla ja komeasti näihin päiviin.

Konsertin solisteiksi kutsutut Aki Vänskä ja Kalle Keränen puolestaan ovat Ilmavoimien Big Bandin täyspäiväisiä ja täysverisiä ammattimuusikoita. Kahden bigbandin tiivis yhteistyö on ollut Jyväskylän siunaus jo pitempään. Ilmavoimat pystyy jo pyörittämään melko tiivistä konserttikalenteria ympäri vuoden, ja JBBlla on omat hienot projektinsa, etunenässä tietysti tilausteosten Ensikäsityksiä-sarja.

JBBn syvin olemus nähtiin taas Ilokiven konsertissa: konkarien ja Ilmavoima-lainojen ohella orkesterissa oli jälleen monta aivan uutta kasvoa, ensimmäisen JBB-keikkansa soitti mm. pianisti Anne Leppänen. Kapellimestari Ilkka Mäkitalo tekee hurjasti töitä, että saa alati muuttuvan orkesterin pysymään tasokkaana vuodesta toiseen (todisteena tästä orkesterilla on mm. kaksi bigbandien Suomenmestaruutta tilillään!).

Ilokiven lavalla oli ahdasta, mikä osaltaan johtui lattarimusan vaatimasta perkussioiden määrästä. Rumpali Markus Snellmanin lisäksi lavalla oli kolme lyömäsoittajaa, joista on pakko mainita Jyväskylän legendoihin kuuluva Osmo Blomqvist, joka oli ehtinyt suorittamaan latinalaisamerikkalaisen musiikin täyden oppimäärän jo ennen kuin suuri osa lavalla nähdyistä soittajista oli syntynytkään.

Orkesteri oli siis tiiviissä rykelmässä, puhaltajat puolikaaren muotoon asettuneena, ja lopulta kaikki soittajat lähellä johtajaansa. Tiivis asettelu ja tiivis soitto, joku yhteys siinä täytyy olla. Alun pienen suttuisuuden jälkeen orkesteri kiihdytti koko ajan menoaan, soitto oli tarkkaa mutta olennaisesta svengistä tai paremminkin imusta tinkimättä. Rytmi alkoi vähitellen hiipiä paitsi yleisön, myös myös soittajien jäseniin, ja spontaaneja mikrokoreografioita nähtiin lavalla enemmän ja enemmän illan vieriessä eteenpäin.

Konsertin teema osoittautui nappivalinnaksi. D’Riveran rehevä, värikylläinen meno oli juuri sopiva vastakohta ja piristysruiske liki pimeimmän kaamoksen keskellä. Vaikka rytmiikan sinnikäs ylivoima leimasi useimpia soitteita, D’Rivera on mestari luomaan vaihtelevuutta ja eloa sovitusten painopisteitä muuttamalla. Onnistunut työnjako on elävän bigband-musiikin kivijalka, ja nyt saatiin mallia siitä, miten liki jokaiselle soittajalle löytyy merkittäviä rooleja.

Aki Vänskän holjakat spiikit olivat ihan oma ohjelmanumeronsa, ne olivat samaa kuin hänen soittonsa, ja se taas on konstailematonta, suoraan asiaan menevää, energistä. Asenne on sooloissa kohdallaan, kun aina maistuu vahvasti siltä, että Vänskä pistää kaiken peliin.

Kalle Keränen on astetta maltillisempi. Siinä missä Vänskä hyökkää väkisin läpi puolustuksen keskeltä, Keränen jallittelee, nautiskelee ja viimeistelee lopulta hallitusti, viimeinen kosketus on kevyt.

Läheisiä solistikaverukset tuntuivat jutuista päätellen keskenään olevan, ja Vänskä kertoikin, että Ilmavoimien keikoilla lavalle menoa odotellessa kaksikko tulee useinkin vähän kaksistaan jammailleeksi. Nämä treenit kantoivat myös Ilokivessä, Vänskän ja Keräsen kuuma kilpa- ja kirityssooloilu Chick Corealle omistetussa biisissä oli riehakkaan konsertin riehakkain hetki.

Jyväskylä Big Band: ”Snow Samba”, Ilokivi 13.12.2019

Aki Vänskä.
Kalle Keränen.

Konsertin ohjelma:

Tropicana Nights
Song for Maura
To Brenda with Love
Wapango
Chick

Chucho
Alma Llanera
Lorenzo’s Wings
Song to my Son
Snow Samba

encore: Samba for Carmen

Jyväskylä Big Band, illan kokoonpano:

Kapellimestari:
Ilkka Mäkitalo

Solistit:
Aki Vänskä
Kalle Keränen

Saksofonit:
Laura Helander (as2)
Lasse Asu (ts1)
Sanna Tanninen (ts2)
Ville Huovinen (bs)

Pasuunat:
Heikki Sillanpää
Emma Vasala
Miikka Laihonen
Tuomo Kangas

Trumpetit:
Jani Saaranen
Antti Kuusela
Harri Koivisto
Giovanna La Mela

Komppi:
Anni Leppänen (pno)
Matias Luoto (gtr)
Melik Turunen (bass)
Markus Snellman (drs)
Osmo Blomqvist (perc, mm. timbales, bandero)
Vili Kallonen (perc, mm. congat)
Ruben Medina Paz (perc: mm. bongot)

Äänet:
Matti Korhonen
Teemu Laukkanen (+valot)