Valtakunnalliset Jazzpäivät 2006

579
lukukertaa

Olavin Jazz ry. isännöi Savonlinnassa erinomaisen onnistuneesti sujuneita Valtakunnallisia Jazzpäiviä. Tällä kertaa kyse todella oli päivistä, sillä musiikki soi kolmena päivänä. Perjantain avasi oopperakellarin jazzklubilla pianisti Kaisa Kulmalan, rumpali Hanne Pullin ja basisti Jori Huhtalan trio. Pääosin Kulmalan sävellyksistä koostunut ohjelmisto toimi mainiosti ja Savonlinnaa varten koottu kolmikko toi taas yhden persoonallisen lisän Suomen laadukkaiden pianotriojen joukkoon.

Illan toinen esiintyjä oli Sibelius-Akatemian opiskelijoiden kokoama Zappa Tribute -yhtye. Alun perin Joe´s Garage -levyn ympärille rakennettu ohjelmisto on laventunut muuhunkin Zappan tuotantoon. Energiaa ja mittaa riitti kahden setin verran. Samoin zappamaista asennetta, vaikka heittäytyminen Zappan musiikin parodisiin käänteisiin ei aivan helppoa ollutkaan.

Jazzpäivien helmi oli lauantai-iltapäivänä Savonlinna-salissa esiintynyt Savonlinna Big Band, joka Reijo Polan ja Seppo ”Paroni” Paakkunaisen esitti Paronin sävellyksiä Yhtye on aiemminkin tehnyt hyvää työtä, mutta kohosi nyt lahjakkaiden solistien ja Paronin sävellysten, Nunnun ja Amazonia-sarjan myötä entistä korkeammalle tasolle.

Viileä Yrjö, kuuma Loco Motife

Jazzpäivien pääkonsertin tähtijoukoksi oli kiinnitetty Jazzliiton 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi koottu Iso Yrjö -orkesteri. Valitettavasti mestariketjujen kokoaminen ei musiikissa käy yhtä helposti kuin urheilussa. Palkitut ovat saaneet tunnustuksensa eri vuosikymmeninä omilla ansioillaan ja musiikilla, joka on ollut yleensä vahvasti omaleimaista ja persoonallista, niin yhteen kasattuna särmät hioutuvat lähemmäs keskiarvoa. Soitto oli mallikasta, mutta hengen palo vähäisempää.

Kappalevalikoimasta edukseen erottuivat pari Koivistoisen sävellystä sekä sokeriksi pohjalle jätetty Jukka Linkolan Haukivaari. Erinomainen kappale, jossa vibrafonisti Severi Pyysalo pääsi näyttämään vahvaa soolovoimaansa.

Yrjö-illan toinen yhtye, Iro Haarlan Loco Motife ei sitten millään lailla sopinut keskiarvoihin eikä tyytynyt kompromisseihin. Haarla ja Uffe Krokfors aloittivat setin herkällä basso-piano duetolla. Sen jälkeen alkoi rytistys, jossa Haarla siirtyi sähköisten koskettimien ääreen.

Vakaan pohjan improvisaatiolle antoi Aniida Vesalan rumputyöskentely, mutta erityisesti on nostettava esiin saksofonisti Mikko Innanen. Hänellä on soitossaan tekniikkaa, nopeutta ja soundia. Hänellä on myös ennakkoluulotonta näkemystä ja huimapäistä rohkeutta mennä sooloissaan soittimen rajoille, ohi turvallisten ja kaavamaisten maastojen. Ovi kävi salissa, Loco Motifen ilmaisu ei miellyttänyt kaikkia, mutta kylmäksi se ei jättänyt.

Jamien hurmosta

Lauantai huipentui Oopperakellarin kolmituntisiin jameihin, jollaisia Suomessa aniharvoin kuullaan. Isäntänä toimineella Jussi Kannasteella oli talon yhtyeessä rinnallaan saksofonisti Teemu Takanen. Komppi- puolella urakoivat pianisti Henry Wilkinson, fendervelho Timo Hirvonen, jonka nopeasormisuus saattaa basistivitsit häpeään ja rumpali Joonas Riippa, joka ei tahtonut saada soittoaan katkeamaan.

Kun valtakunnan kärkikaartin soittajat pääsivät jazzklubin lavalle soittamaan parhaat soolonsa kaikessa innossaan, niin tulos oli ikimuistoinen. Panoksensa antoivat muun muassa Seppo Kantonen, Uffe Krokfors, Reiska Laine, Esa Pietilä sekä Jazzliiton puheenjohtajan paikan viikonloppuna jättänyt Matti Konttinen.

Aiemmin Savonlinna-salissa Ylen jazzradion Sibelius-Akatemialle myöntämän Varjo-Yrjön vastaanottanut saksofonisti Jari Perkiömäki oli yksi pitkään lavalla viihtyneistä solisteista. Mikko Innanen jatkoi jo alkuillasta alkanutta hurmioituneiden soolojen sarjaa ja nousi koko illan hahmoksi. Samoin Severi Pyysalo osoitti jälleen virtuositeettiaan. Monipuolisen kattauksen päätti sunnuntaina Savonlinna-salissa pidetty Muumilauluja-konsertti.

Valtakunnalliset Jazzpäivät Savonlinnassa 17.-19.11.2006:
Kulmala-Pulli-Huhtala, Zappa Tribute, Savonlinna Big Band, Iso Yrjö, Iro Haarla ja Loco Motife, Jussi Kannasteen houseband, Muumilauluja