Bill Connors keikkaili Keski-Suomessa

614
lukukertaa
Bill Connors
Bill Connors. Kuva: Pentti Ronkanen.
Bill Connors
Bill Connors. Kuva: Pentti Ronkanen.

Läänintaiteilija Ilkka Rantamäen tuottamat amerikkalaismuusikoiden vierailut jatkuvat tämänkin kevään aikana. Helmikuussa sarjassa oli vuorossa fuusiomusiikin legenda, kitaristi Bill Connors. Maaliskuussa tulossa on rumpali Ari Hoenig trionsa kera, ja huhtikuussa Dana Fuchs.

Lähinnä New Yorkista tulevat vieraat esiintyvät Suomessa saman kiertuesapluunan mukaan. Keikkoja on viikon aikana useilla paikkakunnilla Keski-Suomessa sekä Helsingin Malmitalossa.

Vuonna 1949 Kaliforniassa syntynyt Bill Connors nousi maineeseen 70-luvun alussa Chick Corean Return to Forever -yhtyeessä. Connors toi rockin energiaa ja tyylikeinoja Corean yhtyeeseen aikana jolloin fuusiomusiikki muutoinkin eli suurinta kukoistuskauttaan.

Connorsin kausi RTF:ssä jäi lopulta lyhyeksi (seuraajaksi palkattiin muuan Al DiMeola). Connors levytti ahkerasti 70- ja 80-luvuilla, mm. ECM-levy-yhtiön huippumuusikoiden kanssa, mutta hiljeni sen jälkeen pitkiksi ajoiksi.

Paluu tapahtui 18 vuoden levytystauon jälkeen vuonna 2004. Return-levyllä soittaa myös Suomen-kiertueen basisti Lincoln Goines.

Bill Connorsin Suomeen saatu yhtye oli sikäli erikoinen, että siinä oli edustaja peräti kahdesta fuusiomusiikin tärkeästä yhtyeestä. Rumpali Mike Clark oli näet Herbie Hancockin Headhunters-yhtyeen rumpali 70-luvulla ja myös vuoden 1998 paluulevytyksellä.

Irish Bar Dan

Äänekosken talvikauden keikat kärsivät kroonisesta yleisöpulasta. Keitelejazz vetää kesällä hyvin yleisöä, mutta paikallisen jazzyleisön kasvattaminen ei ole onnistunut. Alle kahden tusinan taisivat Bill Connorsinkin kuulijat nyt jäädä. Jazzillisesta täysosumasta jäätiin nyt siinäkin mielessä, että Connorsin Trio ei täysin istunut lauantai-illan ravintolamenoon. Hiljaista ja tyyliteltyä ydinjazzia soittanut yhtye olisi sopinut paremmin rauhalliseen konserttisaliin.

Muusikoiden taitoa ei kukaan pysty kiistämään: kitaristi Bill Connors, basisti Lincoln Goines ja rumpali Mike Clark ovat kukin soittimensa mestareita. Sen sijaan tyylin mielenkiintoisuudesta voikin jo olla useampaa mieltä.

Bill Connors on soittajista se, joka tyylin määrittelee, ja hän on valinnut tiensä. Connors haluaa olla yhden jutun mies. Taidokas pehmeäsointinen soitto oli koko illan ajan vuolasta nypellystä, josta ei löytynyt tarpeeksi vaihtelua tai dramaattisia kaaria. Konsertin maisema rakentui siten turhan tasaiseksi, laaksoja tai kukkuloita ei juuri ollut havaittavissa.

Tai yksi kukkula sentään: toisen setin jälkeen yhtye saadaan houkuteltua vielä ylimääräiseen kappaleeseen, joka olikin koko illan elähdyttävin esitys. Siinä tempot ja moodit vaihtelivat niin että syntyi jopa humoristista efektiä.

Mike Clark rummuttaa nyt ihan eri tatsilla kuin fuusioaikoinaan 70-luvulla. Clark vetäytyy taustalle, ja pyrkii luomaan tiivistä groovea mahdollisimman pienin liikkein ja mäiskimättä. Tyylikästä työtä, vaan mukava olisi ollut kuulla myös energiapitoisempaa kolausta.

Jaco Pastorius mullisti 70-luvulla sähköbasismin nauhattomalla instrumentillaan. Lincoln Goines on Jacon perillisiä, vaikka soittimena onkin 5-kielinen nauhallinen basso. Taidokas ja kulkeva pastoriaaninen puputus on hallussa, ja myös Goinesin soolot olivat huomattavasti vaihtelevampia kuin Connorsin.

Newyorkilais-yhtye piti sisällään hienoja soittajia ja sympaattisia herrasmiehiä, mutta järin suureen suosioon jazzin kentällä ei näin tinkimättömällä ilmaisulla taida olla mahdollisuuksia.

Miekkaniemi

Fiilikset olivat paljon paremmat tiistain keikalla Miekkaniemen intiimissä ympäristössä. Bed & Breakfast -majatalona aloittanut Miekkaniemi on nykyään myös kevyen musiikin taiteilijaresidenssi. Talon isoin sali on sekin konserttisaliksi pikkuruinen, ideaali 20-30 hengen yleisölle. Niinpä pienelläkin porukalla syntyy lämmin yhdessäolon henki, soitetaan ikään kuin olohuoneessa kavereiden kesken.

Sinänsä soitteissa ei suuria eroja Äänekosken keikkaan ollut, joten täytyy uskoa että juuri miljöön vaikutus nosti musiikin eri tasolle. Kun kuulijan ja soittajien oli mahdollista keskittyä, Miekkaniemen konsertti kasvoi intensiiviseksi ja nautittavaksi, siinä missä Irish Barin keikka jäi tasaiseksi puurtamiseksi.

Bill Connors Trio
Miekkaniemi, Viitasaari 14.2.2006
Irish Bar Dan, Äänekoski 18.2.2006