Tuhina / Eclipse Music ECD-201861
1.Kaikest pitää tulla jotain erityistä (säv. Olsonen, san. Olsonen, Malmberg & Virolainen, sov. Olsonen & Malmberg)
2.Pinnan alla (säv. & san. Virolainen, sov. Virolainen, Malmberg & Olsonen)
3.Teemuki (säv. Tamminen, san. Tamminen, Virolainen, Immonen & Vallenius, sov. Immonen & Malmberg)
4.Rakasta mua (säv. Virolainen, san. Virolainen & Immonen, sov. Immonen & Malmberg)
5.Ei-kenenkään-maa (säv. Olsonen, Tamminen & Virolainen, san. Immonen & Virolainen, sov. Virolainen & Malmberg)
6.Kummankin laulu (säv. Olsonen & Virolainen, san. Olsonen & Tamminen, sov. Olsonen & Malmberg)
7.Helsinki 2060 (säv. Immonen & Virolainen, san. Olsonen & Virolainen, sov. Immonen & Malmberg)
8.Vanhan polska-ukon polska (alkup. esitt. Hohka) (säv. Valtteri Lehto, sov. Immonen & Malmberg, esitt. Immonen)
9.Tiedätkö sen hetken? (säv. & san. Virolainen, sov. Olsonen)
Äänet: Virva Immonen, Ida Olsonen, Thilia Tamminen, Laura Vallenius, Sini-Maaria Virolainen. Ohjelmointi ja muut soittimet: Paavo Malmberg.
+ 4: Jaakko Luoma (kontrabasso)
Tuotanto: Paavo Malmberg, Virva Immonen, Sini-Maaria Virolainen ja Ida Olsonen
Äänitetty 2016-18 Ambience Studios, Helsinki
Äänitys ja miksaus: Paavo Malmberg
Masterointi: Jaakko Viitalähde, Virtalähde Mastering
Lauluyhtye Ensemble Norma on uuden edessä, se on herennyt bändiksi, ja pelkäksi Normaksi. Aikansa kutakin, jotain tuntui puuttuvan ja niin poispäin. Livenä Norman viidellä laulajalla on soittohärpäkkeitäkin, mutta tällä levyllä kaikista soittimista ja elektroniikasta vastaa levyn tuottaja Paavo Malmberg.
Ja mitä ”uusi” bändi tekee? Omien puheidensa mukaan se ammentaa ennen kaikkea elektrosta ja indiepopista ja ”operoi PMMP:n, Imogen Heapin ja Bonobon risteyksessä”. Lauluyhtyen moniäänisyys ja ”vokaalikomppaus” erilaisilla tavujutuilla sun muilla asettuu soitetun lomaan, ja kokonaisuus toimii mukavasti. Huomiota herättävät tuoreilta maistuvat sanoitukset (joista osuutta on kaikilla, mutta eniten toistuu Sini-Maaria Virolaisen nimi). Normaalisti huumorimusaa ei tahdo jaksaa, mutta Norman kohdalla tulee poikkeus kun rennot ja reteät höpsöttelyt Kaikest pitää tulla jotain erityistä ja Rakasta mua ovat ihan hauskoja muutaman kuuntelun jälkeenkin.
Norman laulajat ovat todella taitavia, harmoniat hivelevät, mutta soolopuolella äänimateriaali tuntuu turhan homogeeniselta, säväyttävästi erottuvia persoonallisuuksia ei tahdo löytyä. Virva Immosen yksinään (toki monikerroksisena) esittämä Vanhan polska-ukon polska on virkistävä poikkeama lauluyhtyesoundista. Ja kyllä Norma ensembleensäkin hakee vaihtelevuutta, ei se mikään yhden sovitustyylin uhri ole.
Normalle siis plussaa sanoituksista ja omista nasevista biiseistä ylipäätään sekä yhtyelaulun taidokkuudesta, miinusta (henkilökohtaisten makumieltymysten pohjalta tietenkin) yhtyelaulun ajoittain valjuista sointiväreistä, leadlaulun persoonattomuudesta ja elektron mukanaan tuomasta ylenpalttisesta synteettisyydestä.
