Hip hip huraa! Tänä vuonna juhlitaan jazzia isosti kahden tasavuosikymmen ansiosta.
On näet sovittu että jazz Suomessa täyttää sata vuotta kun Andania-laiva ”toi jazzin Suomeen” amerikansuomalaisten muusikoiden matkassa vuonna 1926 (oikeasti jazzia oli jo ehditty maassa soittaa aiemminkin, mutta toki Andanialla oli leviämiseen ja innostumiseen oma iso vaikutuksensa).
Toinen merkittävä tasaluku: 30 vuotta sitten ranskalaislähtöinen Charles Gil aloitti uupumattoman kulttuurityönsä, sillanrakennuksen Suomen ja Ranskan jazzin ja improvisoidun musiikin kenttien välillä.
Gilin Vapaat äänet toteutti nyt jälleen yhden hienon konsertin myös Äänekoskella. Duo Joakim Berghäll & Adele Sauros sekä ranskalais-norjalainen trio T.I.M. kiersivät yhdessä maata seitsemän konsertin (+ yhden kotikonsertin) verran. Ennen Äänekoskea bändikaksikkoa kuultiin Salossa, Kotkassa, Helsingissä, Seinäjoella ja Kajaanissa, ja Keski-Suomen jälkeen kiertue päättyi Joensuuhun.
Painotalon iso sali oli näille pienille ryhmille turhan kolho, superintiimiä kun tilasta ei saa millään, mutta molemmat ryhmät saivat silti hyvin lämmitettyä kontaktiin kuulijoihin.
Berghällin ja Sauroksen konsertti pohjautui vuonna 2024 ilmestyneen Runoja rauhalle – Poems for Peace -levyn musiikkiin, ja sen takana onkin erikoinen tarina. Berghällin lähtökohtana olivat sodanvastaiset runot maailman monilta kriisialueilta. Jazzmuusikon reaktio runoihin oli vapaa improvisaatio, ja tämä yhden istuman sooloimprosessio venyi parituntiseksi. Jälkikäteen Berghäll poimi tallentuneen musiikin vuosta keskeiset melodiset aihiot sellaisenaan, säveltäkään muuttamatta. Näin syntyneet sävellykset sovitettiin kahdelle saksofonistille, ja Berghäll ja Sauros tallensivat Helsingissä Kampin kappelin uniikissa akustiikasssa puolituntisen albumin.
Runoja rauhalle -teoksen hengen kiteyttää oivaltavasti levyarviossaan Jukka Piiroinen (verkkojulkaisu Valon kuvia 2025): ”Vaikka useimmat meistä varmasti kokevat sekä toivottomuutta että vihaa maailman sotia ajatellessaan, välttää Berghällin ja Sauroksen musiikki vihan ja epätoivon ilmauksia. Päinvastoin levollisen harkitut duetot suorastaan säteilevät inhimillistä lämpöä ja lohdullista toiveikkuuden valoa.”
Konsertissa lavalla olivat milloin säestäjä ja säestettävä improvisoija, milloin tasavertaisina yhtenäistä kudosta rakentavat kaksi soittajaa. Käytännössä Berghällin baritonisaksofoni soi useammin pohjana, ja Sauros sai liidellä yllä vapaammin tenorilla tai sopraanolla. Molemmat fonistit soittivat myös säestyksetöntä sooloimprovisaatiota.
Oma lukunsa oli Berghällin kakkossoitin sello, jonka pehmeä ja syvä sointi oli runoista ammentavan kokonaisuuden runollisinta antia.
Kuten Berghällin omassa musiikissa niin usein, musiikin takana oli siis nytkin ison isoja tarinoita. Seesteinen ja levollinen melodisuus joutui ajoittain antamaan tilaa raskaista kokemuksista kumpuaville riipiville ja riipaiseville tarinoille.
Vaikka musiikin taustasta ei olisi tiennyt mitään, uskon että se olisi yhtä lailla vienyt mukanaan, pakottanut keskittymään ja uppoutumaan. Tuskinpa olin ainoa, joka nautiskeli suuren osan intensiivisestä konsertista silmät kiinni.
Ranskalais-norjalainen trio T.I.M. rakensi Painotalon lavalle rikkaan audiokokemuksen, joka oli täynnään yllätyksiä ja odottamattomuuksia. Konsertti pohjautui syyskuussa BMC-yhtiöllä julkaistun Tall, Infinite, Microscopic -albumin materiaaliin. Yhtyeen sävellykset ovat pianisti Sébastien Palisin, tekstit laulaja Karoline Wallacen.
Konsertissa Palisin flyygeli soi luonnollisena tai preparoituna, saaden seuraa tai vaihtelua syntikasta. Wallace oli ryhmän ykköslaulaja, ja teki vaikutuksen sekä herkkyydellään että etenkin silloin kun klangi oli norjalais-perinteinen, semmoinen yhtä aikaa eteerinen ja pinnaltaan kova. Viulisti Inger Hannisdal antoi ajoittain Wallacelle laulu- ja myös lausuntatukea. Soittajana hän oli tärkeä lenkki silloin kun Wallacen taakse rakentui pianon ja viulun väkivahvaksi yltynyttä groovea. Hannisdalin kakkossoittimena kuultiin lumoavaa Hardanger-viulua, jonka maaginen sointi perustuu ”ylimääräisiin” resonanssikieliin.
Hyvin persoonallisen, ellei peräti ihmeellisen tarinallisen kokonaisuuden kolmikko Painotalolla rakensi. Jäntevä luomusoitto täydentyi Wallacen ”nauhoilta” vapauttamilta äänimateriaaleilla, jotka ylsivät rumpukompeista inuiittinaisen laululliseen tarinankerrontaan.
T.I.M.in soitteissa imaginaarinen kansanmusiikki kohtasi improvisaation, akustinen elektronisen ja efektoidun. Moderneista, rohkean kokeellisista elementeistä huolimatta musiikin pohjalta tuntui paljastuvan ikiaikaisia kerroksia, ja näin päästiin matkaamaan huikealla tavalla ajassa ja paikassa.
38. Vapaiden äänien ja Suomen Jazzliiton yhteistuotantokiertue vuodesta 1996 lähtien.
Äänekosken Painotalo 11.9.2026
Runoja rauhalle – Poems for Peace
Joakim Berghäll baritonisaksofoni, sello, sävellykset
Adele Sauros tenori- ja sopraanosaksofoni
T.I.M.
Karoline Wallace laulu, nauhat
Inger Hannisdal viulu, Hardanger-viulu, laulu
Sébastien Palis piano, syntetisaattori, sävellykset
