2016 Varhama Bell 1060
1.The blues come around (Hank Williams)
2.Louise (Paul Siebel)
3.Touch me light mama (trad.)
4.Buries alive in the blues (Nick Gravenites)
5.Soledad (Enrique Fabregat)
6.Deep Elem blues (trad.)
7.Blue room blues (Lonnie Johnson)
8.Casey Jones (trad.)
9.A city called heaven (trad.)
Baby Boy Varhama (voc, ac-g, electric tanpura), The Okie Boys: Tommi Lievemaa (ac-g, el-g, mand, voc), Antti Akkanen (b), Lari Hermanni Lius (dr).
With friends:
Matti Hussi (harmonium)
Jonas Metsäkylä (sitar)
Kimmo Parviainen (org)
Olli Haavisto (lap steel)
Mirva Minkkinen (kantele)
Katja Turunen (voc)
Martti Peippo (cl)
Antti Heermann (v)
Produced by Baby Boy Varhama
Recorded 6/2016 at Oriville Studios, Orimattila, Finland
Engineered, mixed and mastered by Matias Ahonen
Assistant engineer: Riku Jaakkola
Tuttu laulusoundi jo vuosien takaa: Baby Boy Varhama on täällä taas.
Jostain ihmeen syystä en ole koskaan sattunut miehen keikalle, vaikka jonkin verran on tullut vuosien saatossa juurimusiikkihäppeninkejä Suomessa kierrettyä. Sen sijaan levyt ovat pyörähtäneet lautasella tahi kelkassa useammankin kerran. Älä kysy milloin, mutta pitkältä matkalta joka tapauksessa suhdetta on.
Todettakoon heti aluksi, että Varhama maistuu nyt paremmalta kuin koskaan. Olen kovasti tykästynyt akustiseen bluesiin, eikä haittaa vaikka mukana on reilusti vanhahtavia elementtejä, vanhoja tai erikoisia soittimia, kotikutoisuutta jugbandien tapaan ja muuta sellaista. Ote pitää silti olla omaperäinen, jotta korvat värähtäisivät. Varhaman estetiikka istuu meikäläiselle.
Taustalla perustyöt tekee mainiosti svengaava The Okie Boys -yhtye ihan normisoittimilla, mutta vierailevat ystävät soittavat mm. harmoonia, sitaria, Hammond-urkuja, kanteletta, klarinettia ja viulua. Kun tähän lisätään Varhaman itse näpelöimä sähköinen tanpura, ollaan olennaisen äärellä. Eli: Varhama uskaltaa ottaa soppaansa mitä itse tahtoo, mutta sulauttaa eri elementit todella kypsästi.
Olenkohan koskaan kuullut sitar-bluesia? Epäillä sopii, mutta ainakin nyt olen fiiliksissä. Entäs espanjankielinen Soledad, joka tuo Meksikon haikeudet levylle?
Ylipäätään Varhama laulaa hienosti, herkällä fraseerauksella ja syvästi tunteella.
