Kalaniemi, Maria & Grundström, Eero: Mielo

1834
lukukertaa
Kuvat & visuaalinen suunnittelu: Jimmy Träskelin.

2020 ÄKERÅCD21

1.Erämorsian = Wildwood bride
2.Suden tuutu = Wolf’s lullaby
3.Tulten poiga = Flame boy
4.Lohtulaulu = Song of solace
5.Metsähanhet = Woodland geese
6.Vaellus = Walkabout
7.Pilvet = Clouds

Sävellykset Maria Kalaniemi, paitsi 3 Maria Kalaniemi & Eero Grundström. Sovitukset Maria Kalaniemi & Eero Grundström.

Maria Kalaniemi (harmonikka ja ääni), Eero Grundström (harmooni ja modulaarisyntetisaattori).

Äänitys: Eero Grundström, Svalan Studio, Tuomarila, Espoo
Miksaus: Eero Grundström
Masterointi: Taito Hoffrén, Ääniä Studio

Arvio: 5 tähteä

 

Mielo on tekijöiden mukaan ”vaellusta metsissä, vesillä,tanssivan taivaan alla metsähanhien kaakatuksen häipyessä kaukaisuuteen. Jokaisen sävellyksen taustalla on tunne ja tarina…”

Näin ovat Maria Kalaniemi ja Eero Grundström miettineet, ja tämän vision he myös kykenevät täysipainoisesti toteuttamaan duotaiteessaan, harmonikan ja matkaharmoonin voimin. Kalaniemen sanaton laulu tuo uuden ulottuvuuden loppupuolen kappaleissa, ja Grundström kutsuu syntikankin silloin tällöin vierailulle.

Kun vielä lisätään, että levyn musiikki on omistettu erämaille, on suuntautumiseen jo riittävästi osviittaa. Musiikissa soivat, ehkä, erämaan jyhkeys, ihmisen mitättömyys, pakko sopeutua luonnon lakeihin, ja toisaalta ne seesteiset, käsittämättömän kauniit ja auvoiset hetket, jotka ihmisenkin on mahdollista kokea silloin kun kaikki menee hyvin.

Erämorsian pääsee vikkelän, alati vaihtelevan valssin pyörteisiin. Toteutus on virtuoottinen, ihailla sopii etenkin harmonikan äänenvärien ihanaa hallintaa. Tulten poiga -kappaleen energiat rakentuvat Grundströmin taikoman synteettisen jyskeen varaan, ei ihan trancea, mutta transsia kyllä, ja ”oikeat” soittimet asettuvat kehykseen ilman pienintäkään ongelmaa. Metsähanhien ylilento tekee esikuvansa mukaisen vaikutuksen voimallisuudessaan.

Siitä miten harmonikka (anteeksi, harmonikan ja harmoonin äärimmäisen luonteva ja herkkävireinen yhdistelmä) voikaan mennä tunteisiin, on levyllä vielä useampi esimerkki: harkitussa toisteisuudessaan hypnoottisen upottava Suden tuutu, kansanlaulumainen, harmonikan upeiden koristelujen kultaama Lohtulaulu, tummassa poljennossaan täysin vastustamaton Vaellus, ja vielä Pilvet-kappaleen itkettävä hidas aloitus, joka erinäisten väkivaiheiden jälkeen kertautuu viimein lopussa, hyvästiksi.

Vaikuttava kokonaisuus, todellakin. Enpä keksi mitään syytä pudottaa täysistä pisteistä.