Uuden Musiikin Orkesteri esittää nimensä mukaista materiaalia Yle Radio 1 -kanavan vuoden viimeisessä UMO Live -ohjelmassa. Konsertin säveltäjänimenä on Raoul Björkenheim.
Ensimmäinen biisi ”Questions” on useita osia sisältävä teos, joka matkoillaan dynamiikan eri ääripäiden välillä on poikkeuksellisen moniulotteinen. Kesto on melkein 25 minuuttia. Rajat sävellyksen ja yksilösuoritusten, jazzin ja improvisaation sekä rytmimusiikin ja modernin klassisen välillä muuttuvat sumuisiksi.
Toinen esitettävä kappale ”The Sky Is Ruby” on ponnahduslauta kaikkien vierailevien solistien peräkkäisille improvisaatioille. Kappaleen alussa ja lopussa toistuva teema ei ole konservatiivisen kuulijakunnan halventavaa ilmaisua käyttäen ”hämyosastoa”, vaan yksinkertainen ja tehokas sävellyksellinen idea, jollainen toimisi solistien innoittajana monenlaisissa jazz-yhteyksissä. Haarlan soolo muodostuu suhteellisen yksinkertaisista kuvioista. Sähköä on ilmassa, kun maamme saksofonitaiteen suurmestari Juhani Aaltonen puhaltaa huomattavan rehevällä saundilla kunniaa John Coltranelle, yhdelle historian merkittävimmistä jazz-saksofonisteista. Björkenheim on Berkleen käynyt oppinut mies, muttei varmaan kovapäisimpien avantgardistienkaan mielestä kuulosta ainakaan liikaa siltä. Ennemmin tämän biisin kitarasoolo kuulostaa siltä, kuin mies olisi opiskellut puoli vuotta Berkleessä neljän seinän sisällä ja tullut sen jälkeen mielisairaaksi. Joka tapauksessa ”Monk in Funk” -biisin kitarasoolo on mielestäni vielä parempi.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Edward Vesala olisi sanonut biisistä ”Lost Love”. Kuulen sävellyksessä Vesalan läsnäoloa – tuo tempo, tuo jännite, nuo soitinvalinnat, nuo intervallit. Todennäköisesti taustalla ovat Björkenheimillä olleet myös länsimaiden ulkopuolisista musiikkikulttuureista tulleet vaikutteet. Maailmanmusiikin eri osa-alueita paremmin tuntevat henkilöt voivat löytää tarkemmat musiikilliset yhtymäkodat maapallon eri kolkkiin.
Björkenheim ei ole vain kitaristi, jolla on aivot mutkalla. Hänen tietämyksensä jazzin historian keskeisistä hahmoista antaa edellytykset ammentaa uutta heidän inspiroimanaan, myös huumorin kanssa. Viimeinen biisi ”Monk in Funk” on loistava esitys, joka ilmentää esiintyvän kokoonpanon valtavaa voimaa säntäillen järjestyksen ja kaaoksen rajojen yli ja ympäri sinne tänne. Ville Huolmanin ja Markus Ketolan rytmiset otteet tiputtavat laastit konserttisalin seiniltä ennen kuin puhaltajat tööttäävät koko paikan säpäleiksi. Björkehmeimin soittama viimeinen soolo on yksi konsertin tulisimmista. Biisi on sangen erinomainen energianpurkaus jazz- vuoden loppuhetkille.
Tottakai Björkenheimin kitaratekniikan erikoisuuksia on konsertissa runsaasti mukana: omaperäistä strokan ja sliden käyttöä, tappingia. Vibrakammen rääkkäystä ikävä kyllä ei juuri ollenkaan. Loppusoolon viimeinen särmä tulee ilmeisesti Octaviasta tai muusta samantyyppisestä efektipedaalista, ja vauhdilla mennään. Nouseeko kenenkään muiden mietteisiin kyseisen soolon jälkeen levy nimeltä ”Band of Gypsys”?
teksti: Jussi Huolman
Yle Radio 1, UMO Live Lähetys: 18.12.2006 kello 21.00.
UMO Jazz Orchestra, vieraina Raoul Björkenheim (kitara), Juhani Aaltonen (saksofonit, huilu) ja Iro Haarla (koskettimet, harppu).
Sävellykset: Raoul Björkenheim. Kapellimestari: Mikko Hassinen. Äänitys: Antti Pohjola, Tavastia,
Helsinki 20.04.2006. Toimittaja ja tuottaja: Veli-Pekka Heinonen.
