2018 Berghäll
1.Nunam Iqua
2.The battle of Hans Ø
3.Utqiagvik
4.Silent sea
Composed by Joakim Berghäll, arranged by Berghäll-Kalima-Ikonen.
Silent sea inspired by a poem by Rachael Boast.
Joakim Berghäll (baritone saxophone, bass clarinet, bells), Kalle Kalima (electric guitar, 6-string guitar bass), Kari Ikonen (Moog synthesizer, prepared piano).
Recorded 8/2017 at Villa Vikan, Raasepori, Finland by Joakim Berghäll
Mastered by Tommi Langen / TTLangen
Produced by Joakim Berghäll
Elokuisista Villa Vikanin soitoista ikuistui äänilevy. Saksofonisti Joakim Berghällin säveltämä sarja The Arctic sai mieliinpainuvan tulkinnan, kun luikeroisen Långträsket-järven rannalla sijaitsevalle huvilalle saapuivat musisoimaan kollegat Kalle Kalima ja Kari Ikonen.
Martin Wegeliuksen 1800-luvun lopulla rakennuttamat huvilarakennukset ovat olleet taiteilijoiden käytössä kesästä 2014 alkaen. Musiikin edistämissäätiön residenssirahaston turvin kiinteistöt on laitettu kuntoon työskentelyä varten, ja tilat ovat vuokrattavissa Muusikkojen liiton, Elvis ry:n ja Suomen Säveltäjät ry:n kautta. Perusvarustukseen kuuluu mm. Steinway-flyygeli, sähköinen keyboard, äänityskaapelointi seinärasioineen ja monitorointijärjestelmä.
Nettiurkinnan perusteella ulkoiset edellytykset ovat siis olleet viimeisen päälle kunnossa. Kuulokuvan perusteella taas muusikot ovat hyödyntäneet saamansa mahdollisuuden eristäytymiseen ja keskittymiseen.
Muusikoiden ja instrumenttien sekoituksena trio on jännittävä ja jännitteinen. Berghällin matalat puhaltimet, baritonisaksofoni ja bassoklarinetti, ovat tietysti kuin kotonaan Ikosen flyygelin parina, mutta yhtä hyvin rinnalle saattavatkin astua Kaliman usein avantgardistinen kitara (on Kalimalla matkassa myös bassompi kuusikilinen) tai Ikosen vähintäänkin moniulotteinen Moog-syntikka. Trio hyödyntää potentiaalinsa, rikkaat sointiyhdistelmät ovat olennaisen tärkeä osa musiikin vuota.
Nunam Iqua on ”tundran loppu”, alle 200-henkinen kylä Alaskan Venäjän-vastaisella laidalla. Teoksen rauhallinen arktinen äänimaisemamaalaus tihenee hetkeksi baritonin, kitaran ja pianon villiksi tanssiksi liudentuakseen kauniin jarrutteluvälikkeen kautta pianon ensin lyyriseen, sitten voimalliseen kajastukseen. Lopun rauhassa muusikot löytävät toisensa koskettavasti.
The battle of Hans Ø viitannee Tanskan ja Kanadan kiistelyyn Hans-saaren hallinnasta. Naresinsalmessa pohjoisimman Grönlannin kohdalla sijaitseva saari on oikeastaan vain iso luoto, meren pieksemä kivinen laatta. Onneksi meno ei musiikillisessakaan mielessä ylly kovin sotaiseksi, dramaattiseksi kyllä. Kappaletta rytmittää Kaliman kitara: puolivälissä se jää hetkeksi yksi kallioille, nousee sitten kauniisti pianon kyytiin, ja baritonin tultua mukaan Kaliman soolo vain tihenee. Ja lopuksi käy niin kuin aina käy, tuulet puhaltavat Hans-saaren yli, mitään ei näy.
Nelituhantinen Utqiagvikin kaupunki (entinen Barrow) sijaitsee Alaskan ”pään päällä”, ja se onkin Yhdysvaltain pohjoisin kaupunki. Lentokenttä on, vähän kaupunkirakennetta (ei tosin asfaltointia roudan takia), ja yritystoimintaakin. Berghällin seudulle omistamassa teoksessa katse suuntautuu ehkä kuitenkin merelle, ollaanhan Beaufortinmeren ja Tsuktsinmeren jakajalla. Juuri nyt on rauhallista, meri ei ärjy eikä uhkaa, usva peittää maiseman. Tunnelma on ehyt, ei ole kiire. Katsos kun ei voi oikein lähteä mihinkään, Utqiagvikiin pääsee vain lentokoneella, teitä tai rautateitä sinne ei vie. Kaupungista kuuluu joku hälytys, jääkarhustako varoittavat?
Brittirunoilija Rachael Boastin tekstin innoittamana syntynyt Silent sea tiivistää Utqiagvikissa virinneet fiilikset. Ja mikä soitinyhdistelmä: Moog, bassoklarinetti, sähkökitara! Kari Ikosen analogisen syntetisaattorin hallinta on syttynyt viime vuosina huimaan kukoistukseen, esimerkiksi Ajaton-kvartetin ja Orchestra Nazionale della Lunan myötä. Nyt 25-minuuttinen Silent sea kasvaa kaiken muun ohella modernin syntikkataiteen kulmakiveksi. Nimestä huolimatta tuossa ajassa ehditään kyllä myrskytkin käydä läpi, ja silloin kolmikko lainaa tehokkaasti free jazzin konsteja. Kaikkiaan tämä sarjan mittavin osa on upeasti dramatisoitu, kappaleen loputtua hiljaisuutta jää kuuntelemaan pitkäksi aikaa.
The arctic on harvinainen helmi, sillä hienon musiikin ohella levyä voi kiittää kiehtovasta mielikuvamatkasta kauas amerikkalaiseen pohjoiseen.
