Freezer: Icebreaker

954
lukukertaa
Design: Kasperi Salovaara, Juhku Laurila.

2023 Flame Jazz Records FJRCD018

1. Icehopping (Fredator)
2. Goanna, meet Wallaby (Zenger)
3. Permafrost (Fredator)
4. Peace Please (Zenger)
5. Bad Ice cream (Fredator)
6. Winterlude
7. Intro to Addis
8. Addis Point (Zenger)
9. Tomcat bites (Zenger)

Max Zenger (alttosaksofoni, baritonisaksofoni, bassosaksofoni, klarinetti, bassoklarinetti, kontrabassoklarinetti, huilu), Mikael Myrskog (syntetisaattorit), Fredator (rummut).

Recorded at Rødhouse Studio
Recorded and mixed by Abdissa ”Mamba” Assefa
Mastered by Svante Forsbäck, Chartmakers

Arvio: 5 tähteä

Freezer on sekä ovela että ihana bändi. Oveluutta on se miten ”oikeilla” soittimilla, eli tässä tapauksessa Max Zengerin puhaltimilla rakentuu luuppimusaan tottuneelle tuttua toisteista rakennetta. Mikael Myrskogin syntikat tukevat kyllä vahvasti, mutta ”luuppien” pääosissa ovat lähes poikkeuksetta yksi tai useampi Zengerin soittimista: saksofonit, klarinetit tai huilu.

Tulee olemaan todella mielenkiintoista kuulla ja nähdä miten Freezer toteuttaa musiikkiaan livetilanteessa, niin paljon on nyt tehty päällekkäisäänityksiä. Monta Zengeriä soi levyllä useinkin yhtä aikaa, eikä Myrskogkaan aina tyydy yhteen kerrallaan (toki kiipparimiehen toimenkuvaan voi normaalistikin kuulua kahden koskettimiston yhtäaikainen hallinta).
Toimiiko akustisvoittoinen luuppijazz? Toimii, todellakin toimii! Toisteisuus on kovin usein pelkästään tylsää, mutta Freezer annostelee toistot ja muuntelut juuri oikein, ja pystyy nostamaan jokaisen teoksen kiinnostavaksi. Albumilla vapaudutaan toistorakenteiden kahleista aivan riittävän usein, ja ylipäätään musiikki pursuaa kekseliäisyyttä, ja kaikeksi onneksi myös leikillisyyttä.
Soundillisesti innostaa se, miten maukkaasti Zenger ja Myrskog pystyvät yhdistämään akustisen ja synteettisen. Puhaltimet soivat omana itsenään, pehmeästi, matalaa päätä usein painottaen, mutta joskus myös roisisti ja krouvisti, ihan tarpeen mukaan. Myrskogin sointi kuulostaa useimmiten analogiselta ja vintagelta (vaan mistäpä näitä nykyään näkemättä tietää, kun vanhoja soundeja voi tehdä myös uusilla vehkeillä).
Fredatorin eli Jussi Fredrikssonin rummut rytmittävät, jäsentävät, muodontavat, ohjaavat. Permafrost on hyvä esimerkki bändiyhteistyöstä, jossa lyömäsoittimet jakavat tilan ja sijoittavat kaapit paikalleen. Kappaleen riffittelyssä Zengerin eri puhaltimet kerrostuvat vähitellen, ja lopulta puhaltaja yltyy käymään improvuoropuhelua – itsensä kanssa!
Peace please on upea balladitempoinen kappale, jossa Zengerin alttosaksofoni syttyy hehkuun. Soundi on hivelevänpehmeä, umpikaunis, Myrskogin vaimea syntikkamatto on kuin toisesta universumista, ja samalla taustalla soi itsepintainen häröefekti, joka tuo kappaleeseen kiehtovia kysymysmerkkejä seesteisen kauneuden keskelle.
Myrskogin loihtimat synteettiset bassot sopivat Freezerin keitokseen täydellisesti. Kappaleessa Goanna, meet wallaby Myrskog ottaa mallia oikean basson svengistä, mutta muulloin soitin saa kaikin mokomin vaikuttaa: kiipparibasso on eri instrumentti kuin bassobasso.
Tomcat bites -teoksen luuppiriffeissä soivat monet Zengerin puhaltimista yhtä aikaa, mutta tuonnempana biisi kasvaa Myrskogin syntikkanäytökseksi. Bad ice creamin poukkoilussa ja huumorissa tiivistyy, kaikessa vaihtelevuudessaan, jotakin olennaista Freezeristä. Addis Point on toinen vaihteleva ja iso tarina, mutta yhtään tylsää hetkeä ei koeta lyhyemmissäkään novelleissa.
Freezer on esikoisellaan saavuttanut jotakin merkittävää. Paitsi että musiikki on selkeästi syntynyt innoituksen vallassa, on myös löydetty uudelle yhtyeelle heti oma ääni. Rakkaita naapureita kyllä löytyy, mutta tässä talossa asuu vain Freezer.