Aurora Hentunen Quintet Äänekosken Painotalolla

642
lukukertaa
Kaikki sivun kuvat: Kalevi Plattonen.
Pianisti-säveltäjä Aurora Hentusen yhtye vieraili Äänekoskella ja konsertoi Painotalon Mikkosalissa, liki satapaikkaisessa tilassa, joka tuoreen remontin jäljiltä palvelee niin paikallista harrastajateatteria kuin konserttejakin.
Hentusen keikkasetti on mielenkiitoisessa vaiheessa, kuultiin näet musiikkia kahdelta kvartettilevyltä, etenkin vuonna 2019 ilmestyneeltä Frost-albumilta, mutta myös aivan uutta musiikkia, jota paraikaa valmistellaan tulevalle Little further-levylle. Kolmoslevy merkkaa samalla yhtyeen muuntumista kvartetista kvintetiksi, kun jo Frost-levyllä vieraillut saksofonisti Ukko Heinonen on vakiinnuttanut paikkansa ryhmässä. Vanhoja hentuslaisia ovat trumpetisti Joona Kilponen, rumpali Ville Luukkonen ja basisti Veli-Matti Silanterä, jota tosin tässä konsertissa tuurasi Mikael Saastamoinen.
Hienon Frost-levyn materiaali maistui tässä konsertissa vahvimmalta, mutta siinä taisi tuttuusaspekti vaikuttaa. Joka tapauksessa Kuohu, Frost ja Stone skipping saivat viimeinen päälle hioutuneet tulkinnat. Esimerkiksi Frost alkoi Heinosen yksinäisen saksofonin luuppien kerrostamisella, ja vähitellen muu bändi tuli mukaan maalailuun. Kun saksofoni sitten jättäytyi pois pelistä, kuultiin trumpetin johdolla korkeimman tason kamarijazzia, ja sama taika jatkui pianotrio-osuudessa. Trumpetti palasi ylen kauniisti mukaan, ja sitten oli saksofonin vuoro hallita. Aivan finaaliin Heinonen palautti vielä oman eloelektroniikkansa mukaan. Frostin vaihteleva kulku on hyvä esimerkki yhtyeen tarinankerronnan taidosta.
Hentusen sävellysten eteneminen onkin aina dramatisoitu taidolla. Viisi soittajaa takaa jo hyvän väripaletin säveltäjän käyttöön, ja lisää sävyjä tuo soitinvaihtelu: Hentusen pääinstrumentti oli flyygeli, mutta vahvasti efektoitu sähköpiano koristeli tarkoin harkituissa kohdissa. Samoin Heinonen pisti muutamassa biisissä saksofonin efektimyllyn läpi, jolloin akustisen soittimen soundi muuttui täysin synteettisen oloiseksi, ja Saastamoinen vaihteleli alituiseen kontrabasson ja sähköbasson välillä.
Härveleistä on tullut nyt mainittua, mutta yhtyeen perussointi on edelleen vahvasti akustisen puolella, efektit ovat kokonaisuudessa vain väriläiskiä.
Hentusen musiikillisessa maailmassa vakuuttaa nimenomaan yhtyeen käyttö säveltäjän työkaluna. Tahtoo sanoa, että jokainen muusikko on tärkeä, ja alati vaihtelevassa kudoksessa valokeila kohdistuu kehen milloinkin. Kuunnellaan yksilöllisiä ääniä tai erilaisten pienyhdistelmien keskusteluita, ja kaikkien yhteisellä joukkovoimalla ollaankin sitten jo tosi vahvoja.
Tuleva levy tulee laajentamaan Hentusen säveltäjäkuvaa entisestään. Väärinkuulemisen pelossa en mainitse kappaleiden nimiä, mutta vahvoja muistikuvia ja väkeviä tunnelmia uusista biiseistä jäi: yhtäällä vakuutti äärimmäisen sielukas pianotriojakso, toisaalla säröbassokulun varaan olisi jazzin sijasta voinut aivan yhtä hyvin rakentaa täysverisen punkbiisin. Oma lukunsa oli kuin basistin näytöskappaleeksi sävelletty Grey waves. Levyllä sitä on tulkitsemassa Linda May Han Oh (esimerkiksi Pat Methenyn ystäville tuttu), ja Äänekoskella taivaan merkit näytti ikimuistettavasti Mikael Saastamoinen.
Aurora Hentunen Quintet
Painotalo, Äänekoski, 2.11.2023
Äänekosken kulttuuritoimen konsertti
Aurora Hentunen, piano, sähköpiano, efektit
Joona Kilponen, trumpetti
Ukko Heinonen, tenorisaksofoni, efektit
Mikael Saastamoinen, kontrabasso, sähköbasso
Ville Luukkonen, rummut