AINON: Drought

165
lukukertaa
Artwork by Maija Lassila ; Design by Matti Nives.

2020 We Jazz Records WJCD27

1.Kruununhaka (Juutilainen)
1.Anaesthesia (Juutilainen)
3.Drought (Juutilainen)
4.Spell I (Juutilainen, Aalto, Linnovaara, Leppänen)
5.The bird does not fly (Juutilainen)
6.Obscure dreams (Juutilainen)
7.Spell II (Juutilainen, Aalto, Linnovaara, Leppänen)
8.Grannies & seagulls (Juutilainen)
9.Schön berg (Leppänen)
10.O (Juutilainen)
11.Time transformed (Juutilainen)

Aino Juutilainen (cello), Satu-Maija Aalto (violin, viola), Suvi Linnovaara (saxophone, clarinet, flute), Joonas Leppänen (drums)

Produced by Aino Juutilainen & Matti Nives
Recorded & mixed by Joonas Saikkonen at E-Studio
Mastered by Jarno Alho at Alho Audio Mastering

Arvio: 4 tähteä

 

AINON kuulu sarjaan, nimittäin jazzin liepeillä musisoiviin yhtyeisiin, joilla on ihan omanlaisensa, tarkkaan harkittu instrumentaatio. Miettikääpä sellaisia yhtyeitä kuin Gourmet, Oddarrang ja Quartet Ajaton, noin esimerkiksi. AINONin tapauksessa ainutlaatuinen soundi syntyy pääsäveltäjä Aino Juutilaisen sellon, Satu-Maija Aallon viulun tai alttoviulun, Suvi Linnovaaran puhaltimien ja Joonas Leppäsen rumpujen yhdistelmästä.

Yksi tapa kuulla AINONia on lähestyä sitä klassisen musiikin kautta, jousitriona, jossa yksi jousista on korvattu puhaltajalla (ja sitten tietysti vielä ne lyömät päälle). Joka tapauksessa osa yhtyeen keinovaroista tulee klassisen puolelta, vaikka toki on vinhasti taivallettu nykkäriä ja avantgardea kohti. Instrumentaation kautta ajateltuna taas jazzia tuovat kokonaisuuteen Leppäsen rummuttelu ja Linnovaaran saksofoni.

Ja sittenkin, jälleen kerran, AINONin lähestyminen genrejen kautta ei ole järin järkevää. Yhtyeen musiikissa soivat soittajien monenlaiset taustat, ja nykyinen musiikin kentän rajattomuus tai pirstoutuneisuus, kuinka vain haluatte. Genrettömyys tai aito, musiikillisesti perusteltu ja toimiva monigenreisyys on tässä ajassa mahdollinen, hyväksyttävä ja monille muusikoille myös täydellisen luonteva tapa toimia.

AINONin tapauksessa monimusiikillisuuden filosofia toimii upeasti. Musiikki on tonaalisesti jännitteistä, värikylläistä, ladattua, jatkuvasti liikkeessä, energioitaan säännöstelevää, himmaavaa ja huipentavaa. Yhdistelmä on tuore ja kiehtova. Melodian sijasta usein tärkeätä on musiikillisen maiseman tai tunnelman luominen, joten musiikki kestää myös kulutusta enemmän kuin täsmämelodioihin ripustautunut musiikki.

AINONin myötä säveltäjä Aino Juutilainen on astunut alueelle, jossa riittää loputtomasti ammennettavaa. Ensimmäisestä pitkäsoittoisesta matkasta taidemusiikillisten ja rytmimusiikillisten elementtien ristiaallokossa on nyt selviydytty kiitettävästi, ja miehistö odottanee jo täpinöissään uusia jännittäviä reissuja.