MÖLy Trio: Trails, trials & trolls

378
lukukertaa
Cover photo by Leena Lyysaari ; Cover art and design by Pasi Kattelus.

2019 FIMOQ19

1.The F-word model P (Martikainen)
2.1am 3 am (Ölander)
3.Mot Åland (Martikainen)
4.Know now (but still) (Ölander)
5.Bullet Allèe (Martikainen)
6.A nightsong (Lyysaari)
7.Metsässä – In the wood (Lyysaari)
8.Upstairs of the dentist (Martikainen)
9.Echo echo (Ölander)
10.Left, right or green? (Martikainen)
11.Möly Tune1(MÖLy Trio)

Jaakko Martikainen (saxophones, flute), Pasi Lyysaari (bass), Johan Ölander (drums).

Produced by MÖLy Trio
Recorded, mixed and mastered by Matti Vasanen
Recorded 6/2018 at Turun seudun musiikkiopisto

Arvio: 4 tähteä

 

Turun seudun musiikkiopiston (näin vielä levykansissa, nykyään toiminta tapahtuu nimellä Turun konservatorio ja musiikkiopisto) omin jazztrion julkaisi toisen levynsä kesällä 2019. Aiemmin kontrabasson ja bassokitaran opetuksesta vastannut Pasi Lyysaari on tätä nykyä uusimuotoisen opinahjon vararehtori, Jaakko Martikainen on saksofoniope, Johan Ölander rumpumaikka. Osaavien opettajien on hyvä näyttää myös käytännössä miten homma hoidetaan, ja MÖLy Trio on vakiintunut siihen näiden soittajien kätsäksi välineeksi.

Siinä missä Martikainen vastasi yksinään debyyttilevyn sävellyksistä, nyt vastuut ovat jakaantuneet. Martikaisen viiteen Ölander vastaa kolmella ja Lyysaari kahdella sävellyksellä. Möly Tune1 on yhdessä keksitty ja muovattu.

Avauksen olisin valinnut toisin, F-word ei oikein tahdo päästä nousuun ja jää ehkä levyn vaisuimmaksi vedoksi. MÖLylle jää varaa parantaa, ja sen se todellakin tekee. Trio vakuttaa etenkin reippaissa vauhdeissa, esimerkiksi Mot Åland -biisissä on alkuvenkoilujen jälkeen vallaton draivi päällä, rivakka Bullet Allée vie mennessään, Metsässä nousee liihottelemaan sopraanosoolon myötä  (myös rumpusoolo ja bassoriffi ovat nameja) ja Möly Tune1 ajaa asiansa remuisana loppuirrotteluna.

Hitusen rauhallisemmissa tempoissa hallitsemaan nousevat kappaleiden melodisuus ja yhtyesoiton rentous. Muutamaan otteeseen huomaa ihailevansa erityistä yhdistelmää, sitä miten Lyysaaren lihaksikas basismi ja Martikaisen hempeät fonisoundit kohtaavat hyvin toimivasti. Triokokonaisuus soundaa muutenkin koko ajan pirun hyvältä, ja Martikaisen laaja puhallinarsenaali (huilun häivähdys ja saksofoniperheen voima baritonista sopraanoon) tuo tietysti jo kovasti vaihtelua.

Mölyä ei siis ole tarjolla, vaan kuulija voi huoletta keskittyä nauttimaan turkulaistrion mainiosta yhtyekemiasta. Tässä yhtyeessä jokaisella soittajalla on iso rooli, ja täysillä yhteen hiileen puhaltaminen tuottaa jälleen erinomaisen lopputuloksen.