Innanen, Mikko: Pori/Malmi

420
lukukertaa
Cover by Pekka Tuppurainen.

2019 Fiasko Records FRCD-89
Mikko Innanen 10+: Pori/Malmi

1.The coda of Ornette Coleman’s blues connotation and other sources of inspiration
2.Confessions of a congressman
3.Vraa-tender
4.Clustrophy
5.Autonomus IX B
6.Riding with Cafarelli

Composed and arranged by Mikko Innanen.

Mikko Innanen (alto, baritone and sopranino saxophone), Pauli Lyytinen (tenor and soprano saxophone), Jussi Kannaste (tenor saxophone), Verneri Pohjola (trumpet), Magnus Broo (trumpet), Jukka Eskola (trumpet, 3-6 only), Jari Hongisto (trombone), Juho Viljanen (bass trombone), Seppo Kantonen (piano), Eero Tikkanen (double bass), Ville Herrala (double bass, 1-2 only), Antti Lötjönen (double bass, 3-6 only), Ulf Krokfors (double bass, 3-6 only), Joonas Riippa (drums), Mika Kallio (drums).

Produced by Mikko Innanen
1-2 recorded 7/2018 at Pori Jazz Festival by Maukka Siirala
3-6 recorded 2/2019 at Malmitalo, Helsinki by Antti Vanhanen
Mixed by Maukka Siirala at Musapaahtimo, Helsinki
Technical assistant: Hannu Lamminmäki
Mastered by Daniel Hagström at Finnvox, Helsinki

Arvio: 5 tähteä

 

Jos minusta vahingossa tulisi rahamies, mulla olisi omasta mielestäni tosi paljon hyviä suunnitelmia. Yksi jazziin liittyvistä on tämä (saa omia): palkkaisin kuukausipalkalla parhaita luovia voimia pitämään yllä pitkäjänteisiä orkestereita, kokeilemaan mitä hyvänsä, testaamaan rajojaan ihan viimeisen päälle. Nääs kun vähänkin isomman porukan ylläpitäminen on täysin mahdotonta taloudellislogistisesti, Suomessa ja muuallakin ilman oikeita megamesenaatteja. Mikko Innasen 10+ -orkesterin pistäisin listalle heti kärkipäähän, sillä niinhän vain senkin tie tuli rotkon reunalle muutaman vuoden kunnianhimoisen ja hienoa tulosta tuottavan työn jälkeen. No, yritän edelleen Eurojackpottia aina kun satun muistamaan…

Hienon muiston ja perinnön tämä “tentettiä isompi” ryhmä kuitenkin jätti. Pori Jazz Festival heinäkuussa 2018 ja Malmitalo helmikuussa 2019 tulevat osittain ikuistetuksi tällä livealbumilla, ja onhan upeata meininkiä. Maarit Kytöharjun kuva Malmitalon keikalta paljastaa jo homman suureellisuuden: takarivissä keskellä kolme basistia, Ulf Krokfors, Eero Tikkanen ja Antti Lötjönen, laidoilla rumpalit Mika Kallio ja Joonas Riippa sekä pianisti Seppo Kantonen. Eturiviin on ahtautunut huima puhaltajakaari, saksofonistit Mikko Innanen, Pauli Lyytinen, Jussi Kannaste, trumpetistit Verneri Pohjola, Magnus Broo ja Jukka Eskola sekä pasunistit Jari Hongisto ja Juho Viljanen. Miehistö täyttää kevyesti amerikkalaisen “dream team” -käsitteen velvoitteet.

Tällä porukalla Innasen säveltämä musiikki elää ja roihuaa komeasti.

Esimerkiksi Confessions of a congressman tuo peliin aimo annoksen Gourmetista tuttua hillittömyyttä, pääteema kun tuo mieleen lähinnä hiekkalaatikkolällätyksen, eikä riemukkuus siihen jää. Hillitön on termi, joka Suomessa on totuttu yhdistämään Mauri Antero Nummiseen, mutta Innasesta on kasvanut kelpo perijä. Toki Innanen on paljon muutakin kuin huumoria, mutta onneksi on myös sitä aina silloin tällöin, se helpottaa kovasti meidän muiden elämää.

Toinen Innasen tunnuspiirteistä on free jazz, joka ei sekään ole harrastuksena ihan yleisimmästä päästä. Vapaa turina ja äärirajoille yltyvä impropudottelu asettuvat kuitenkin osaksi isompaa näkemystä. Kun näihin keskeiselementteihin vielä lisää hyvin laaja-alaisen jazz-sivistyksen, New Orleansin alkuajoista lähtevän ja Ellingtonin kautta kohti nykymaailmaa matkaavan genretajunnan, ollaan jo melkoisen musiikillisen runsaudensarven edessä.

Kuten yltä näkyy, orkesterissa on mukana Suomen parhaita solistisia voimia, ja heille on myös järjestynyt kyllin tilaa levyn isoissa teoksissa. Soolot painottuvat tällä kertaa trumpetti- ja etenkin saksofoniporukalle, hiuksia nostattavia improja riittää pitkin matkaa. Kymppiplussan ydin on kuitenkin ison orkesterin kiehunnassa, riehunnassa ja ekspressionistisissa värittelyissä.

Hartaasti toivon, että Innanen pystyisi joskus vielä näihin kuvioihin palaamaan ja ison orkesterin näkemystään edelleen kehittelemään. Että lottoa vetämään, jazzdiggarit!