Rantala, Iiro: Playing Gershwin

291
lukukertaa
Cover art by Mimmo Paladino.

Iiro Rantala & The Deutsche Kammerphilharmonie Bremen
2020 Act Music + Vision ACT 9893-2

1.Rhapsody in blue (George Gershwin, orchestrated by Ferde Grofé)
2.Porgy and Bess suite (George Gershwin, arranged by Jascha Heifetz, orchestrated by Oliver Groenewald)
3.What comes up, must come down (Iiro Rantala, arranged by Jaakko Kuusisto)
4.A concert tango (Iiro Rantala, arranged by Oliver Groenewald)
5.Anyone with a heart (Iiro Rantala, arranged by Teppo Ali-Mattila, orchestrated by Oliver Groenewald)
6.Hard score (Iiro Rantala, arranged by Teppo Ali-Mattila, orchestrated by Oliver Groenewald)
7.Freedom (Iiro Rantala, arranged by Oliver Groenewald)

Iiro Rantala (piano), The Deutsche Kammersinfonie Bremen, conductor Jonathan Bloxham, Antti Tikkanen (solo violin & concert master).

Recorded 1/2019 by Adrian von Ripka at Die Kammer-Philharmonie, Bremen
Assistant engineer: Harald Schmidt-Reinthaler
Mixed and mastered by Adrian von Ripka
Technical support: Bauer Studios, Ludwigsburg
Executive producer: The Deutsche Kammerphilharmonie Bremen

Arvio: 4 tähteä

 

George Gershwiniltä jäivät hommat pahasti kesken, säveltäjä kuoli aivokasvaimeen vain 38-vuotiaana. Sitä ennen Gershwin ehti mm. rustata yhden kaikkien aikojen levytetyimmistä kipaleista, Summertime-ikivihreän, tehdä musikaaleja ja oopperankin, ja olla mitä merkittävin sillanrakentaja sinfoniaorkesterin ja jazzin välillä.

Rhapsody in blue oli tässä mielessä pioneerityö, ja kestää edelleen sinfonisissa ohjelmistoissa. Pianolle ja orkesterille sävelletty teos hyötyy jazz-pianistista, tässä tapauksessa Iiro Rantalasta. Rantala hallitsee tarvittavat vanhan jazzin ja bluesin nyanssit, 1900-luvun alun amerikkalaisen musiikin maiseman, ja tuo nämä(kin) vaikutteet eläviksi sinfoniaorkesterin kylkeen.

Porgy and Bess -oopperasta uutettu sarja on levyn toinen iso teos, ja sieltähän se Summertimekin löytyy heti alkajaisiksi. Teeman soittaa tällä kertaa viulisti Antti Tikkanen, joka hoitaa produktiossa myös konserttimestarin tehtävän. Tuonnempana viulu itkee kuin klezmerissä ikään, tihkuu tunnetta ja luotsaa joukon läpi sarjatypistelmän. Piano on pitkään taustalla, mutta astuu sitten viulun rinnalle, ja kaksikko pääsee joksikin aikaa tekemään kamarimusiikkia orkesterin edessä, tavallaan.

Loppulevy täyttyy Rantalan omista sävellyksistä, sovittajina kolmikko Jaakko Kuusisto, Teppo Ali-Mattila ja Oliver Groenewald.

Bach kuuluu Rantalan jokaiseen päivään, ja Mozartin pianokonserttoakin on tullut sinfisbändien kanssa veivattua kohtuullisen usein, joten ei ole mikään yllätys, että kaikki tässä yhteistyössä on … luontevaa. Rantala ja bremeniläiset puhuvat samaa kieltä, alkuperäismusiikki toimii myös näin third stream -hengessä, ja Rantala saa aivan vapaasti loikkia “klassisemman” ja “jazzillisemman” pianismin välillä. Paremminkin: juuri näitä loikkia odotetaan, ja juuri niiden takia hän on DKB:n solistina.

Rantala-biiseistä nopeimmin taitaa tarttua melodiakulultaan mozartiaaninen Anyone with a heart, jossa höyhenkeveät pianoliruttelut uivat argentiinalaisten milongarytmien aalloilla. Iiron omassa tangossa argentiinalaisuus saa kumppanikseen erään pohjoisemman tangomaan klangin. What comes up, must come down on pianojuoksutuksiltaan silkkaa jazz’n’bachia. Hard score on energiapommi. Pianon bassopuolen riffittelyt ovat voimanlähteenä, jonka pohjalta Rantalan oikea käsi saa leiskua ja Tikkanen sahata viuluaan minkä lähtee. Freedom asettaa vastakkain Rantalan minisointiseksi preparoidun pianon ja Tikkasen jälleen tunteikkaaksi yltyvän viulun.

Gershwineistä ja rantaloista rakentuu viihdyttävä kokonaisuus. Toteutus on suvereeni etenkin solistien osalta, kun Tikkasen tunnevoima ja Rantalan kepeä elämänilo löytävät omat paikkansa loistaa.