Django Collective Helsinki: Do standards

420
lukukertaa
Photos & cover design by Aki Hauru.

2020 DCH001

1.Anniversary song (Waves of the Danube) (Iosif Ivanovici)
2.Malagueña (Caminos Cruzados) (Ernesto Lecuona)
3.Out of nowhere (Johnny Green)
4.Smile (Charles Chaplin)
5.Dynamisme Arthur Saguet)
6.Jardin d’hiver (Benjamin Biolay)
7.Taj Mahal (Michel Warlop)
8.Snake charmer (Arabian trad./Teddy Powell)
9.Limehouse blues (Philip Braham)
10.Où es-tu mon amour? (Emil Stern)
11.Mabel (Django Reinhardt)
12.I’ve found a new baby (Spencer Williams)

Arrangements by Aki Hauru (1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 11), by Laura Airola (1, 3, 8, 10), by Tomi Kettunen (12), by Django Collective Helsinki (9).

Django Collective Helsinki: Laura Airola (violin), Aki Hauru (guitar), Kimmo Iltanen (guitar), Tomi Kettunen (guitar), Tero Tuovinen (bass).

Jousikaiku Quartet: Pasi Eerikäinen (1st violin), Laura Airola (2nd violin), Mauri Kuokkanen (viola), Riikka Lampinen (cello).

Recorded live 9/2019 at Kahvi-Kaisa, Espoo, Finland
Strings recorded 11/2019 at Musiikkitalo, Helsinki, Finland
Recording, mixing & mastering by Aki Hauru

Arvio: 4 tähteä

 

Gypsy jazz on yhdenlainen kummajainen. Siinä missä sen emolaji swing on menettänyt ammoisen asemansa kaiken kansan tanssimusiikkina ja myös populaarimusiikkina, gypsy jazz pystyy edelleen helposti valloittamaan sille altistuvan ihmisparan, ainakin elävänä koettuna. Salaisuus lienee pehmeän melodisuuden ja armottoman svengin yhdistyminen, eikä tietysti virtuoositaidoista kitara- ja viulusooloissa (genren perussoittimet) ole niistäkään mitään haittaa.

Genre on myös aikanaan balsamoitu, eikä mikään ajan hammas tunnu siihen pystyvän. Gypsy jazzin maailmassa juuri mikään ei muutu, ei ainakaan mikään olennainen elementti. Erona vajaan sadan vuoden takaiseen on lähinnä se, että nykyvehkeillä soundit ovat miljoona kertaa nautittavampia.

Django Collective Helsinki on viiden ammattimuusikon ryhmittymä, joka on ottanut missiokseen gypsy jazzin renessanssin armaassa pääkaupungissamme. Sekin vannoo lajin mestareiden, kitaristi Django Reinhardtin ja viulisti Stéphane Grappellin nimiin.

Sen verran joustetaan tuosta minkään muuttumattomuudesta, että levyn ulkopuolella DCH esittää myös omia sävellyksiään, ja kutsuu omalle klubilleen hyvinkin erilaisia vieraita. Kevällä 2020 oli tarkoitus toteuttaa neljän naislaulajan kausi, mutta aikeeksi jäi sekin koronan takia, vain Marjo Leinonen ehti vierailla.

Standardien parissa kuitenkin pysytään levyllä tällä kertaa. Ensimmäisellä kuuntelulla pari biisiä töksähti: huomasin aprikoivani tarvitaanko Chaplinin Smile-kappaleesta taas yksi versio, ja samaten huomasin, että Kuningaskobra (Snake charmer) on sitten näköjään onnistunut jättämään jonkin trauman hamassa lapsuudessa. Parilla kuuntelulla pääsin sentään näistä yli ja ohi. Kokonaisuus on takuuvarma, ja ilakoivan draivin ohella myös rauhallisempi tunnelmamusiikki istuu DCH:lle hyvin, tämän todistaa sielukkaasti Où est-tu mon amour?

Kaikki on kohdillaan: kolmen kitaristin, Aki Haurun, Kimmo Iltasen ja Tomi Kettusen, kollektiivinen svengiyllytys ja irtoaminen vuorollaan napakoihin määrämittaisiin sooloihin, Laura Airolan viulun irtonaisuus, lempeys ja haikeus ynnä kaiken pohjalla ja samalla gypsy-svengin ruumiillistumana Tero Tuovisen väsymättömän eloisa basso. Bändi toimii ns. kympillä ja soundi on täydellisen nautittava. DCH:n perusbändin soitto on tallennettu livenä Espoon Kahvi-Kaisassa syyskuussa 2019, Jousikaiku Quartetin koristeluja on äänitetty myöhemmin erikseen Musiikkitalossa.