2019 Rockadillo Records / Zen Master Records ZENCD 2169, Nordic Notes NN117
1.Kanteletara (trad., Finland, Senegal)
2.Itkevä huilu (Oskar Merikanto)
3.Tiibetin noidat (Marjatta & Martti Pokela)
4.Oi äiti armas (C. M. Bellman)
5.Kalevala blues (Erik Lindström)
6.Taivaanrannanmaalari (trad., Turkey)
7.Long time ago (Aaron Copland)
8.Sinulle yksin (Valto Tynnilä)
9.Hippapila (trad.)
10.Bonus track: Finlandia (song of freedom) (Jean Sibelius)
All arrangements by Piirpauke.
Sakari Kukko (flutes, saxophones, piano, kantele, violin, vocals (1, 3, 4, 5, 6, 9), Nicolas Rehn (guitars, vocals (9)), Eerik Siikasaari (bass, vocals (9)), Ismaila Sané (percussion, vocals (2, 9)), Rami Eskelinen (drums, vocals (9)).
+ 9: Mika Mylläri (trumpet, vocals)
+ 1, 2, 9: Meissa Niang (vocals)
+ 2, 7, 8, 10: Sheila Surban (vocals)
+ 3: Paolo Kukko (vocals)
Choir: Rebekka Ilmivalta, Amanda Mylläri, Mika Mylläri and Meissa Niang (2), Amanda Mylläri, Eerika Ilmivalta, Rebekka Ilmivalta and Della McCloud (3), Elli McCloud, Della McCloud, Rebekka Ilmivalta, Eerika Ilmivalta, Amanda Mylläri, Mika Mylläri, Alf Mylläri and Sakari Kukko (6).
Produced by Sakari Kukko
Recorded by Mika Mylläri at Villa Vikan
Mixed by Mika Mylläri at AMP Studios
Mastered by Minerva Pappi / Waudio
Sakari Kukko on etnojazzin ja maailmanmusiikin kylähullu. Tiedättehän tyypin, originellin eksentrikon, joka ei välitä tippaakaan siitä mitä muut ajattelevat sopivaksi.
Kukon johtama Piirpauke on aina osannut sekoitella, mutta nyt on kyllä aika hurjaa miksausta. Näinkin maailmat voivat kohdata: Merikannon Itkevän huilua laulaa suomeksi Sheila Surban, mutta senegalilaislähtöisten Meissa Niangin ja Ismaila Sanén omankieliset välilaulut iskevät säkeistöjen väliin valloittavalla energialla. Maailma on hauskasti lähes yksi.
Piirpauken käsittelyynsä ottamat kappaleet tulevat tutusti vaikka mistä, kotimaan perinnemusiikin, klassisen ja viihteen sävelmistöistä, Ruotsista, Turkista ja Amerikasta. On kalevalaista poljentoa, Afrikan soundeja, Valto Tynnilän humppameininkiä, Erik Lindströmin swingiä. Pokeloiden lastenlaulu Tiibetin noidat ja Carl Mikael Bellmanin juomalaulu Oi äiti armas laventavat vielä kirjoa. Klassiselta puolelta ovat tällä kertaa mukana Aaron Coplandin Long time ago ja Jean Sibeliuksen Finlandia.
Piirpauken maailma tuntuu näin täysin rajattomalta. Rohkeudesta täydet pisteet, mutta suoritus jää nyt vajaaksi ja sitä myöten soppa sekavaksi. Soitannollisesti musiikki ponnistaa jolkottavista groove-jaksoista ajoittain hyvinkin eloon, mutta lauluosuuksiinsa Hali lopulta kaatuu rähmälleen.
Jokainen laulaa äänellään on kunnioitettava periaate perhe- ja kyläjuhlissa, mutta ongelmalliseksi se käy kun tehdään ihan oikeita levyjä. Meissa Niang ja Ismaila Sané vetävät komeasti, mutta päälaulajat pettävät. Copland-biisissä Surbanin eväät loppuvat jo alkumatkasta, Finlandian tulkinta kaatuu jo mauttomaan sovitukseen. Eniten äänessä olevan Sakari Kukon lahjat ovat jossakin aivan muualla. Ihan oikeasti: jos instrumentaalimusiikilla aloittanut Piirpauke haluaa olla laulu- ja soitinyhtye, sen pitäisi satsata myös laulajien taitoihin ja uskottavuuteen.
