2011 Divine Records/Eclipse Music JSCD2011001
Photo: Samuli Ronkanen ; Cover design: Maikki Rantala.
1.Our garden (Johanna Elina)
2.Mistakes (Tapani Toivanen)
3.It only snows in winter (Johanna Elina)
4.Dream of a family (Toivanen)
5.How can you resist love (Johanna Elina)
6.Strange shore (Johanna Elina)
7.Circles (Johanna Elina)
8.First time love (Johanna Elina)
9.April moon (Johanna Elina)
10.Sleep (Toivanen)
Johanna Elina (voc), Magnus Aannestad Oseth (tp), Francesco Bigoni (sax), Henrik Olsson (g), August Rosenbaum (p, rhodes), Joel Illerhag (b), Håkon Berre (dr, glockenspiel).
+ 6, 8: Kristian Tangvik (tu)
+ 5: Nina Braun, Clara Bryld (voc)
+ 5: Tobias Wiklund (tp, fl-h)
+ 5: Mads Emil Nielsen (dr)
Pidän kovasti Johanna Elinan pehmeästä, tummasta äänestä. Laulaja välttää myös kiitettävästi kaiken ylitulkinnan.
Pidän musiikin genrettömyydestä, siinä on sulautettuna monenlaisia aineksia, vaan mikä on lopputulema? En väittäisi jazziksi, popiksi, nykyfolkiksi, vaikka ainakin näitä on sopassa mukana. Määrittelemättömyys kääntyy komeasti plussaksi.
Pidän musiikin otteesta, maltillisuudesta, pienimuotoisuudesta, sovitusten vähemmän on enemmän -hengestä. Vaaditaan rohkeutta sovittaa yhdessä jaksossa laulun taustalle pelkkä basso ja rummut, toisessa saksofoni, tuuba ja kellopeli, eikä tungosta ole muuallakaan havaittavissa. Levyn kuuntelun jälkeen on hämmentävää lukea muusikkolistausta: ai oliko niitä noin monta mukana?
Pidän musiikin flowsta, vahvasta ja keskittyneestä virtauksesta. Se todellakin kantaa koko levyn mitan, säröjä ei ole.
Mitä jäin kaiken pitämisen jälkeen miettimään?
Tällä levyllä ovat vastakkain juuri flow ja melodia. Ensimmäinen hallitsee jälkimmäisen kustannuksella. Levyllä on vahva tunnelma, se jää tärkeimpänä mieleen. Melodiat sen sijaan eivät jää mieleen, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, ja se voi olla ongelma levyn läpimenon kannalta. Vaan onko erottuvien melodioiden välttäminen tietoista, tyylikysymys, juuri sitä halutun vahvan tunnelman rakentamista?
