2007 KSJAZZ 11759-3309-2
Cover design & photographs: Maarit Kytöharju.
1.Cave (Dunkel)
2.Darn that dream (Jimmy van Heusen)
3.The water is rising (Dunkel)
4.Lighthouse (Dunkel)
5.It should have been very simple (Dunkel)
6.Black horse (Dunkel)
7.Leaf (Dunkel)
8.Contact (Dunkel)
Manuel Dunkel (ts, ss), Giorgos Kontrafouris (p), Ville Huolman (b), Jussi Lehtonen (dr)
Produced by Klaus Suonsaari
Recorded by Markku Veijonsuo 10/2006 at Studio Sound Team Godzinsky, Kirkkonummi
Mixed by Markku Veijonsuo at Varistoteles Studio, Vantaa
Mastered by Svante Forsbäck at Chartmakers, Helsinki
Manuel Dunkel on jo kauan ollut suomalaisen jazzin tärkeimpiä saksofonisteja. Dunkelin toistakymmentä vuotta kestäneeltä uralta on mieleen jäänyt useita kohokohtia, kuten onnistuneet rivimiehen roolit Umossa, Platypus Ensemblessä ja Jukka Perkon Hurmiossa. Hyvässä muistissa ovat tietenkin myös Dunkelin oman kvartetin hienot esiintymiset; esimerkiksi tällä tuoreella levyllä soittavan uuden kvartetin mahtava svengi vuoden 2006 Ylläs Jazz & Blues -festivaaleilla.
Konsertissa sävähdyttänyttä latausta on onnistuttu nyt tallentamaan levylle, kuten nimikappaleella ”Darn That Dream”. Tämä usein balladina tulkittu levyn ainoa standardi saa tällä kertaa osakseen lähes räjähtävän intensiivisen käsittelyn. Samanlaista, John Coltranen perinteestä kumpuavaa, raakaa voimaa on kosolti myös raidalla ”Black Horse”.
”Darn That Dream” ei toki ole alusta loppuun pelkkää rutistusta, vaan se on sävyiltään varsin rikas ja monipuolinen albumi. Dunkelin sävellykset ovat enemmän kuin pakolliset teemanpätkät soolojen ympärillä; parhaimmillaan ne muovaavat koko kappaleen luonnetta. Esimerkiksi ”The Water is Risingin” teeman uhkaava tunnelma välittyy myös sooloihin ja toisaalta ”It Should Have Been Very Simple” on huoleton ja kepeän hyväntuulinen kokonaisuus.
Manuel Dunkelilla on upea soundi molemmissa saksofoneissaan. Modernin jazzin traditioista, siis nimenomaan Coltranelta, ammentava tenorisoundi on kiihkossaan polttavan kuuma ja terävä; rauhoittuessaan taas pohjoisen jazzille tyypillisen viileä. Myös sopraanon soundi on hallittu; avausraidalla ”Cave” suorastaan läpitunkeva ja vastaavasti lempeämpi raidalla ”It Should Have Been Very Simple”.
On ilmeistä, että saksofonivetoinen kvartetti on Dunkelille mieluinen yhtyemuoto, sillä kaikki hänen kolme levyään on soitettu tällä samalla klassisella kokoonpanolla. ”Darn That Dream” esittelee siis uuden kvartettiversion, jonka suomalaisille varmaan tuntemattomin jäsen on kreikkalainen pianisti Giorgos Kontrafouris; svengaava ja paikoin jopa kovaotteinen, kuten raidalla ”The Water is Rising”. Komppipari Ville Huolman ja Jussi Lehtonen taipuvat vaivattomasti kaikkiin heiltä odotettaviin asentoihin; energiapurkausten intensiteetistä rentoon svengiin.
”Darn That Dream” onnistunut ja kypsä jatko Dunkelin omien levyjen sarjassa, mutta ehkä ensi kerralla saamme kuultavaksi hieman isomman orkesterin musiikkia.
