1997 SAXCD-1
Design: Juha Lökström, Janne Murto ; Photo: Janne Murto
1.Saxofobia (Päivinen)
2.Suru (Murto)
3.Lola (Murto)
4.Selja (Lahti/Timo Hietala/Paakkunainen)
5.Ingrian runering (Paakkunainen)
6.Silence (Charlie Haden)
7.The fratricide (Paakkunainen)
8.Sentimental whales (Hietala)
9.Xinguman (Paakkunainen)
Janne Murto (sax, fl, bottles, bird whistles, perc), Paroni Paakkunainen (sax, fl, tubes, bottles, bird whistles, perc), Pentti Lahti (sax, fl, cl, bottles, bird whistles, perc), Pepa Päivinen (sax, b-cl, fl, bird whistles, perc).
Studio: Kallio-Kuninkala, Järvenpää, 1/97 except n:o 8 recorded and mixed at YLE M1 by Heikki Savolainen
Tuottaja = Producer: Janne Murto
Äänittäjä = Engineer: KTV
Miksaus = Mixed by: Josi Keinonen, KTV, Finnish National Opera Studios
Masterointi = Mastered by: Petteri Laukkanen
Neljä miestä, heillä yhteensä 46 listattua soitinta. Pääosassa ovat yhtyeen nimen mukaisesti saksofonit, mutta myös huilut ja klarinetit saavat osansa.
Luokitus on ilman muuta free jazz, joskin nykytaidemusiikin ystävät löytävät tuttuja sointikenttiä ja tehokeinoja. Free ei tässä tarkoita mitään tyystin vapaata remellystä, sillä sovitukset ovat usein hyvinkin tarkkoja. Soundi ja henki ovat kuitenkin eniten velkaa vapaan jazzin genrelle.
Basso, baritoni, tenori, altto, sopraano, sopranino on levyllä kuultava saksofoniperhe. Laitimmaiset soittimet ovat harvinaisia, basso suorastaan ultrasellainen, sillä en muista kuulleeni kenenkään muun kuin Pepa Päivisen bassosaksofonia Suomessa soittavan.
Hurja soitinarsenaali ja samalla valtaisan laaja rekisteri antavat isot sovitukselliset mahdollisuudet. Kun yhtyeessä on sekä kunnostautuneita säveltäjiä että soittokokemusta yhteensä tuhansien keikkojen verran, mahdollisuudet osataan myös hyödyntää.
Sävellykset ovat liki kaikki yhtyeen omaa tuotantoa. Vieraskappaleista Charlie Hadenin hymnimäinen Silence kuuluu levyn kohokohtiin. Rauhaisan verkkaisesti liikkuva saksofonikuoro luo taianomaisen, pysähtyneen tunnelman. Kolmiminuuttinen hetki elämästä on harvoin tuntunut näin lyhyeltä.
Ympärilleen Haden saa Paakkunaisen kansanmusiikillisista lähtökohdista nousevat sävellykset.
Loppua kohden levyllä vapaudutaan muutoinkin elähdyttävästi alkupuolen kaavamaiseksi käyvästä perusmetodista, jossa musiikki rakennetaan matalimman soittimen luoman riffijatkumon päälle.
Upea on esimerkiksi kvartetin yhtä aikaa sentimentaalinen ja hupaisa tulkinta valaiden sielunelämästä Timo Hietalan sommittelemien sävelien pohjalta.
Saxperiment on marginaalin marginaalia, joka Suomen kokoisessa maassa törmää väkisinkin markkinoiden pienuuteen. Euroopassa tämäntasoisella yhtyeellä olisi keikkakalenteri täynnä vuodesta toiseen.
