The Case: Codes
1996 Tricks Music TMCD 1196
Design: Mika Terho
1.Code red
2.Labyrinth
3.So far so near
4.Are you serious?
5.Gekkeikan
6.Calm waters
7.Hunsch
8.Puppet Atkinson
9.Tricks
All compositions by Esa Pietilä, except Puppet Atkinson by Jarmo Saari.
Esa Pietilä (ts, ss, prog), Jarmo Savolainen (p, synt), Jarmo Saari (g, prog), Tuure Koski (b), Markku Ounaskari (dr), Ricardo Padilla (perc)
+ 5,8: Ville Forss (cgas)
Studio: Soundtrack, Helsinki, 11/96
Tuottaja = Producer: Esa Pietilä
Äänittäjä = Engineer: Sepi Myllyrinne
Miksaus = Mixed by: Heikki Savolainen, Finnish National Opera
Masterointi = Mastered by: Heikki Savolainen, Petteri Laukkanen
Saksofonisti Esa Pietilän liidaaman The Case -yhtyeen tallennettu ura jäi yhden levyn mittaiseksi. Syyksi kelpaa jälleen kotimaan markkinoiden pienuus jazzin kaltaisen marginaalimusiikin alueella. Kokoonpano on nimittäin kova, ja tällä koneistolla olisi kyllä pystynyt tekemään monenmoista mielenkiintoista pitemmälläkin aikavälillä.
Kymmenen vuoden viiveellä kuunneltuna levyn soundipuoli tuntuu hitusen aikaansa sidotulta, kun heti aloituskappaleessa Jarmo Savolaisen syntikka maistuu ikääntyneeltä.
Jo tuo Code Red tuo mieleen Weather Reportin, ja Gekkeikan muistuttaa sekin Zawinulin worldjazzfuusiosta. Soundillisesti paketti on toki erilainen, eikä kosketinsoittimilla ole niin suurta asemaa kuin Joe-pojan touhuissa. Syntikoista ja sähkökitarasta huolimatta koko levyä ei suoraan kehtaa väittää fuusiomusiikiksi.
Rytmisesti iskevä Gekkeikan, ovelasti loikkiva Puppet Atkinson ja Jarmo Saaren täyteen hyötykäyttöön valjastava Tricks ovat levyllä sitä linjaa, jota seuraamalla The Case olisi voinut tehdä itselleen pysyvämpää sijaa Suomen jazzkentällä. Esa Pietilän tie on kuitenkin tämän projektin jälkeen vienyt toisaalle, lähemmäs free jazzin kielioppia.
Vaikka The Case jäi kokeiluksi, levyä kuuntelee edelleen mielellään. Syyksi voisi kaivaa edellä mainittujen energialatausten lisäksi hienon sopraanosaksofonityylittelyn Calm Waters. Pietilän saksofonit ovat muutenkin levyllä selkeästi pääosassa sekä teemojen julistajina että improvisaatioissa.
Vaikka The Case ei ole Esa Pietilän uran tärkein levy, se antaa ihan näyttävän ja viriilin kuvan kotimaisen jazzin huipulta 90-luvun puolivälistä.
