2004 EMI Blue Note 724387524828
Cover art: Janne Uotila/nggd
1.Tahdon (Perko)
2.Omistan aikaa (Pyysalo)
3.Tuokio (Pyysalo, Viinikainen)
4.Olin nuori (Pyysalo)
5.Kuunnelma (Pyysalo)
6.Martin kitara (Viinikainen)
7.Tänään hän saapuu (Perko, Pyysalo)
8.Jaksammeko jatkaa (Pyysalo)
9.Tovi (Perko, Viinikainen)
10.Uudella rajalla (Perko)
11.Kaituri (Viinikainen)
12.Ja kuitenkin (Perko, Pyysalo, Viinikainen)
13.Hyvästit (Perko, Pyysalo)
Sovitukset Jukka Perko, Severi Pyysalo, Teemu Viinikainen.
Jukka Perko (as, ss), Severi Pyysalo (vib), Teemu Viinikainen (g)
Äänitetty = Recorded at : Keikyän kirkko = Keikyä Church
Tuottaja = Producer: J-P Virtanen
Äänittäjä = Engineer: Mikka Huttunen
Miksaus = Mixed by: Miikka Huttunen, Ohjaamo, Helsinki
Masterointi = Mastered by: Svante Forsbäck, Attic masterointi
Perko-Pyysalo-Viinikainen syntyi käsittääkseni alkujaan jatkamaan Jukka Perkon virsiprojektia. Kuunnelmia-levyllä huipputrio on irtautunut näistä kirkkomusiikillisista lähtökohdista, joten jatkuvuus on turvattua myös ”sitoutumattoman” soitinmusiikin alueella. Vielä tällä levyllä kuitenkin juuri ne virsiprojektin selvimmin mieleen tuovat kappaleet ovat antoisinta kuunneltavaa. Tahdon- ja Kaituri- sävelmien kaltaista henkevää musiikkia voisin kuunnella pari päivää syömättä.
Monet muut levyn pikkukappaleista tuntuvat ensi kuulemalta herttaisen naiiveilta, osa vähän yhdentekeviltäkin. Yksinkertainen kuosi taitaa kuitenkin pettää. Nämä lyhyet kuunnelmiksi nimetyt kappaleet ovat tosiaankin kuin muusikoiden kuulosteluja, tajunnanvirtaa, häivähdyksiä jostakin isommasta vuosta. Malttia on vaadittu, että nämä pienet helmet on saatu rajattua, pidettyä välillä vain parin minuutin mittaisina välähdyksinä.
Viimeksi kuulin trion musisointia toissa kesänä Jyväskylässä. Silloin Teemu Viinikainen käytti vielä sähkökitaraa, ja ainakin kirkkoakustiikassa oli ongelmia balanssin ja soinnin suhteen. Nyt Viinikainen on vaihtanut akustiseen kitaraan, ja nämä ongelmat lienevät samalla lopullisesti taakse jääneitä. Trion pieni ja hento sointi on nyt herkullisen nautittavaa kuultavaa. Pyysalon vibrafoni, Perkon altto ja sopraano sekä Viinikaisen kitara ovat vaikuttavasti yhtä.
Ja jälleen kerran genre-ajattelu saa korvilleen. Tämän levyn musiikkia on järjetöntä yrittääkään lokeroida jazziin, viihteeseen tai kamarimusiikkiin: se on niitä kaikkia, tai ei mitään. Murrosajan musiikkia, ehkä jopa yksi merkki suuresta jazzin ja klassisen, populaarin ja taiteen yhteensulautumisesta?
Parhaimmillaan trio tuottaa puhuttelevaa, tiiviin ytimen ympärille kiteytynyttä ja yksinkertaisen kaunista musiikkia. Jotenkin ihmeellisesti tämä onnistuu ilman että käydään lähelläkään löysää sentimentaalisuutta.
