2016 Fredriksson Music FRMCD019
1.Port Arthur (Pyysalo)
2.Pinky blues (Fredriksson)
3.Genau (Pyysalo)
4.No blue-green alga, please (Fredriksson)
5.Que sera (Jay Livingston)
6.How deep is the ocean (Irving Berlin)
Verneri Pohjola (tp), Max Zenger (as), Karl-Martin Almqvist (ts), Severi Pyysalo (vib, Rhodes), Teemu Åkerblom (b), Jussi Fredriksson (dr, Rhodes).
Recorded 11/2015 at Studio M1 of The Finnish Broadcasting Company (YLE)
Recording engineer: Hannu Perälä
Mastered by Svante Forsbäck at Chartmakers
Originally produced for YLE by Markus Partanen
Olkoon Flame Jazz Messengers turkulaisen jazzelämän lähettiläs. Siihen sillä on musiikillista pohjaa, mutta vielä enemmän edustavuus liittyy henkilöihin. Yhtyeessä on nimittäin mukana kaksi keskeistä turkulaista hahmoa: suomijazzin kansainvälisesti tunnetuimpiin muusikoihin kuuluva vibrafonivirtuoosi Severi Pyysalo ja hyperaktiivinen musiikkivaikuttaja Jussi Fredriksson, jonka Flame Jazz -yhdistys on tuonut kaupungin jazzelämään valtavasti uutta virtaa.
Muusikkona Fredriksson on säveltäjä, pianisti, kosketinsoittaja ja rumpali. Tällä levyllä pääsoittimena ovat rummut, mutta myös Rhodes saa sijansa.
Kaupungin nuorempaa polvea yhtyeessä edustavat basisti Teemu Åkerblom ja saksofonisti Max Zenger. Vieraatkin ovat saman veden ääreltä: trumpetisti Verneri Pohjola Helsingistä ja saksofonisti Karl-Martin Almqvist Tukholmasta kultaavat kokonaisuuden.
Pyysalo ja Fredriksson ovat pistäneet sävellys- ja sovitusvastuut tasan puoliksi: kummaltakin on mukana kaksi omaa, Pyysalo on visioinut hykerryttävästi uusiksi Que seran, Fredrikssonin ikivihreä on Irving Berlinin säveltämä How deep is the ocean.
Messengersin kokonaiskuva on mieluummin regressiivinen kuin progressiivinen, mutta FJM hoitaa takaumansa tyylikkäästi. Kun muusikkous on ensiluokkaista, ei tarvitse olla koko ajan keksimässä uusia ja omia juttuja. Kaikki osa-alueet levyllä ovat ensiluokkaista käsityötä, ja sitä myöten kokonaisuuskin on mitä tyylikkäintä designia.
