2014 Cam Jazz Records CAMJ 7878-2
Joona Toivanen Trio: November
1.Moon illusion (J. Toivanen)
2.Troll walk (Louhivuori)
3.Moorkrad (J. Toivanen)
4.November (T. Toivanen)
5.Duoibal (J. Toivanen)
6.Plainfield (J. Toivanen)
7.Behind her eyes (Louhivuori)
8.Two steps aside (Louhivuori)
9.Beyonder (Louhivuori)
10.Light and color (Louhivuori)
1.Open, closed (J. Toivanen)
Joona Toivanen (p), Tapani Toivanen (b), Olavi Louhivuori (dr).
Artistic production: Ermanno Basso
Recorded 2/2014 by Oskar Lindberg at Svenska Grammofonstudion, Gothenburg
Mixed 2/2014 by Mikko Raita at Studio Kekkonen, Helsinki
Mastered by Danilo Rossi
Jännä juttu tuo minimalismi. Kuunnelkaapa Joona Toivanen Trion November-levyn avauskappale Moon illusion: miten vähän tarvitaan teemaan säveliä, miten levollista on myös pianon improvisointi. Taustalla pelkistetty bassokulku ja yhtä lailla kaikesta turhasta riisuttu rummutus.
Väitetään ikäkysymykseksi. Nuorten muusikoiden on tämän oletuksen mukaan aina pakko todistaa taitonsa, ja sen takia minimalistiseen estetiikkaan ei vielä riitä uskallus. Oli tuo totta eli ei, fakta on että Toivasen trio uskaltaa ja sitä minimalismi myös pukee erinomaisesti.
Vähäsävelinen Moon illusion ja samansukuinen Moorkrad, sekin Joona Toivasen sävellys, ovat levyn heti korvaan tarttuvat ja jälkihiljaisuudessa itsestään soimaan heräävät melodiat.
Tapani Toivanen on säveltänyt nimikappaleen, loppukymmenikkö menee puoliksi Joona Toivasen ja Olavi Louhivuoren kesken. Novemberin valintaa myös albumin nimeksi en ihmettele: siinä on tavoitettu jotakin perustavasti pohjoista, hämyistä himmerrystä, tunnelmallista, luonnollista ja kaunista.
Samaa henkeä löytyy toki myös Louhivuoren ja Joona Toivasen balladitempoisista kappaleista. Yhteinen estetiikka on hioutunut yhtyeen pitkän taipaleen aikana, oman suosikkisäveltäjän valitseminen levyltä on toivoton homma.
Olavi Louhivuoren Behind her eyes -kappaleen lakoninen runollisuus on juuri nyt maailman parasta jazzia. Sitten sen paikat ottaakin saman säveltäjän vahva balladikaksikko Beyonder ja Light and color. Entäs sitten Joona Toivasen Toivasen Plainfield, jonka himmeä lyyrisyys tuntuu kestävän loputtomasti toistoja?
Muutamat reippaammat rupeamat ja jazzillisesti vuolaammat pianoimprovisaatiot takaavat, ettei November jää pelkästään melankolisten balladien levyksi. Silti juuri sillä sektorilla, tuumailevissa tummissa tunnelmissa on Joona Toivanen Trion suuri vahvuus juuri nyt.
Vuoden parhaiden pianotriolevytysten joukkoon kuuluvaa Novemberia voi suositella myös klassisen pianomusiikin ystävien kokeiltavaksi. Puraisisikohan jazzkärpänen?
