Hillitön Zappa-tribuutti pyörähti Jyväskylässä

1511
lukukertaa
Ja rytmit taikoi: Joni Leino! (Kuva: Ankku Ronkanen / Keitelejazz).
Ja rytmit taikoi: Joni Leino! (Kuva: Ankku Ronkanen / Keitelejazz).
Ja rytmit taikoi: Joni Leino! (Kuva: Ankku Ronkanen / Keitelejazz 2011).

Miten outo ilta pienessä Jyväskylän kaupungissa. Lutakossa satametrinen jono Blues Pillsin keikalle ohi ajettaessa, perillä Popparissa järkyttävä keikka: maailman ainoa oikea Frank Zappa Memorial Pancake Breakfast!

Koin orkesterin nyt neljännen kerran, mutta edelleenkään en lakkaa ihmettelemästä. Miten pirussa ne saavat tuollaisen draivin Zappan levottomasti poukkoilevaan, jatkuvasti rytmityksiä vaihtelevaan, miljoona osaa yhteen kappaleeseen tunkevaan musiikkiin?

Järkyttävää tässä FZMPB:n touhussa on silkka työn paljous, hallittavien osien käsittämätön määrä. Voi vain kuvitella kuinka paljon työtunteja basisti Antti Kivimäki on käyttänyt plokatessaan kaikki nämä jutut levyiltä ynnä sovitukset bändille kirjoittaessaan. Ja kokonaan toinen juttu on sitten ollut valtaisan materiaalin rakentaminen oivaan soivaan kuntoon koko bändin voimin.

Ja kun nämä tekevät vielä shownkin! Tai ehkä olisi totuudellisempaa todeta, että laulaja Antti Koivula sen shown tekee, ja muut tempautuvat sitten mukaan kukin tyylillään notkutellen. Joka tapauksessa oli mahtavaa nähdä miten musisointi silminnähden maistui porukalle noin kahden vuoden keikkatauon jälkeen.

Loistokkaasti laulanut ja monenlaista ääniakrobatiaakin harrastanut Koivula on ryhmän keulakuva ja seremoniamestari, mutta ison orkan draivi lähtee kompista. Rumpali Joni Leinolla oli parituntisessa vedossa muistettavanaan yksityiskohtia sadan normaalin rokkikeikan edestä. Antti Kivimäki puolestaan on basistiksi harvinainen otus. Kivimäki soittaa hyvin fyysisesti, kurittaa bassoa koko ruumiillaan ja tuntuu kuin koko yhtye rakentuisi hänen väkivahvojen bassokuvioidensa varaan.

Soittamisen ohella Kivimäki ja kiipparimies Iikka Kotaja vastasivat Zappan rakastamista hulvattomista taustavokaaleista. Kun myös yhtyeen puhaltajat yhtyivät talkoisiin, parhaimmillaan kuoro kasvoi kuusimiehiseksi.

Kahdeksan soittajaa, eikä yhtään turhaa ukkoa. Oli siellä soolojakin, Kotajalla ja puhaltajilla, mutta eivät soolot saa Zappan sekoitusmusiikissa sellaista merkitystä kuin jazzissa, tärkeintä on koko ajan orkesterin iso tekeminen yhdessä. Kitara tietysti on oma juttunsa, sillä oman instrumenttinsa ääntä Zappa rakasti välillä ehkä liikaakin, joten Mikko Enqvistille siunaantui väkisinkin hikinen iltapuhde.

Keikan jälkeen ystäväni avautui vaikeasta Zappa-suhteestaan, ja totesi lopuksi: – Ei sitä vanhaa mörköä näemmä kannata suoraan ensimmäiseksi kuunnella, tämä yhtye avaa tien Zappan musiikkiin huomattavasti nopeammin.

Syytäkin uumoiltiin: – Tässä bändissä kenenkään ei tarvitse pelätä johtajan vihaa jonkin pikkumokan takia.

Tuohonpa ei ollut vastaansanomista. Popparin lavalla Zappa hirmuisen vaikea musiikki toteutettiin hymy huulessa, neroudesta rennosti nautiskellen.

Frank Zappa Memorial Pancake Breakfast
Poppari, Jyväskylä, 18.12.2014
Antti Koivula – laulu
Janne Toivonen – trumpetti
Joonas Outakoski – saksofoni
Antti Hermaja – pasuuna
Olli Kari – marimba, vibrafoni
Iikka Kotaja – koskettimet, laulu
Mikko Enqvist – kitara
Antti Kivimäki – basso, laulu
Joni Leino – rummut

Settilista Jyväskylässä:

Peaches En Regalia
Andy
Keep It Greasy
Tinseltown Rebellion 2014

Village of the Sun
Anykind of Pain
Brown Shoes Don’t Make It

Dog Breath Variations
Uncle Meat
King Kong

Mother People
Concentration Moon
Call Any Vegetable
Invocation and Ritual Dance of the Young Pumpkin
Soft-Sell Conclusion

Night School
Black Page #2

Inca Roads

Montana
St. Alphonzo’s Pancake Breakfast

___________________

Camarillo Brillo
Whippin Post