Viisikymmentä vuotta sitten joukko koulupoikia ja jazzin harrastajia jännitti Soutustadionilla ensimmäistä keikkaansa. Hankenin opiskelija Rick Wahlstein oli koonnut jazz-yhtyeen oman opinahjonsa ja Kauppakorkeakoulun yhteisen urheilupäivän viihdyttäjäksi. Samana iltana yhtye tahditti vielä osakunta- tansseja Pohjoisella Rautatienkadulla. Silloin poikiin iski jazzin palo, joka ei ole sammunut vieläkään.
Useimmat kaverukset asuivat ”alakaupungilla” eli Helsingin eteläisissä kaupunginosissa. Tästä televisiomies Jaakko Jahnukainen keksi yhtyeelle nimen Downtown Dixie Tigers. Jahnukainen veti uutta ohjelmasarjaa ”Nuorta jazzia” ja kutsui pojat ohjelmaansa. Nimi muuntui myöhemmin DDT Jazzbandiksi muusikkohuumorin ja tunnetun tuholaismyrkyn ryydittämänä.
Merkittävä virstanpylväs yhtyeelle oli vuonna 1962, jolloin se otti vastaan Louis Armstrongin orkestereineen Helsingin lentoasemalla. Myöhemmin illalla DDT pääsi vanhassa Messuhallissa soittamaan itsensä maestron kanssa. Jatkoja juhlittiin vielä yhdessä ravintola Adlonissa aamutunneille saakka.
Viidenkymmenen elinvuotensa aikana DDT on kiertänyt koko Suomen ja esiintynyt toistakymmentä kertaa Porin Jazzeissa. Ensimmäinen ulkomaan matka tehtiin vuonna 1970 jazzfestivaaleihin Montreuxiin Sveitsiin. Siellä yhtye voitti kilpailussa luokkansa ensimmäisen palkinnon.
DDT on esiintynyt kaikissa Skandinavian maissa ja soittanut useimmissa Euroopan maissa. Yhtye on tehnyt myös neljä menestyksekästä esiintymismatkaa Yhdysvaltoihin ja kolme Japaniin. DDT Jazzband on julkaissut kymmenen CD:tä ja 20 muuta äänitettä.
Tuskinpa orkesterin perustaneet nuoret olisivat arvanneet, että tilapäiseksi tarkoitettu yhtye on koossa vielä 50 vuotta myöhemmin. Näin on kuitenkin käynyt. DDT Jazzbandista on muodostunut kansallinen jazzinstituutio ja legenda. DDT:n perustaja Rick Wahlstein soittaa edelleen orkesterissa.
DDT Jazzband juhlii perjantaina 10.10.2008 Finlandia-talolla viisikymmen- vuotista taivaltaan. Syntymäpäivän kunniaksi julkistetaan konsertin yhteydessä juhlakirja ja CD-levy: DDT Jazzband – instituutio ja legenda.
Teksti: Martti Koljonen
