Sointi Jazz Orchestra: Kolibri

273
lukukertaa
Graphic design by Juha Koivusalo.

2020 Nova Records NRECD-25

1.Alku
2.Skripti
3.Kaupunki-impressio
4.Babbage
5.Kolibri
6.Piano cadenza
7.Jyrä

All compositions by Rasmus Soini.

Sointi Jazz Orchestra: Rasmus Soini, conductor. Petteri Hietamäki (alto & soprano saxophone, flutes), Sami Leponiemi (alto saxophone, clarinet, flute) Frans Thomson (tenor, soprano & baritone saxophone, flute, clarinet), Janne Saarinen (tenor saxophone, oboe, English horn), Pekka Seppänen (baritone saxophone, bass clarinet, flute). Teemu Mattsson, Tomi Nikku, Tommi Kolunen (trumpet, flugelhorn), Jasmin Afaneh (trumpet, flugelhorn, flutes). Hannes Kaukoranta (horn), Mikko Haanpää (trombone, bass trombone), Panu Luukkonen (trombone, tube), Aaro Huopainen (trombone), Kenneth Ojutkangas (tuba). Aleksis Liukko (piano), Oskari Siirtola (bass), Joona Räsänen (drums).

+ 5: Marius Neset (soprano & tenor saxophone)

Recorded and mixed by Mikko Renfors
Mastered by Jaakko Viitalähde / Virtalähde Mastering
Produced by Rasmus Soini & Mikko Renfors
Recorded 1/2020 at Finnvox Studio

Arvio: 4 tähteä

 

Sointi Jazz Orchestran vahvuudet ovat ennallaan. Niitä ovat Rasmus Soinin musiikin kolorismi, omaperäinen, lämmin ja huokoinen perussoundi, johon suuresti vaikuttaa “alarekisterisointinten” sekä klarinettien ja huilujen osuudet sovituksissa, ja jonkinlainen universaali orkesterimusiikin tuntu: SJO ei ole leimallisesti bigband, vaan orkesteri, jossa sattuu pääpaino olemaan bigbandeista tutuissa soittimissa.

Vaikka SJOn omaleimaiseksi erottavat vahvuudet ovat samat kuin vuoden 2018 loistavalla Saarnaaja-levyllä, musiikki ei ole lisää sitä samaa. On jälleeen nautinto upota ja uppoutua Rasmus Soinin kehittyvään musiikilliseen visioon. Soini malttaa ihailtavasti kypsytellä omaa ääntään.

Juuri tällaisille projekteille toivoisi sekä yhteiskunnan että mesenaattien tukea, siis ylipäätään sille, että lahjakkuudet saisivat myös rytmimusiikin saralla kehittää pitkäjänteisesti taidettaan ja ilmaisuaan, vailla jatkuvia taloudellisia paineita.

Alku. Se on tällä kertaa rauhallinen, tunnelmallinen, maalaileva, kiehtova. Aleksis Liukon piano valaisee, Soinin värinkäyttö on syvällistä.

Skripti hakee voimansa tiheänä hakkaavasta rytmiikasta ja Tomi Nikun elektroefektoidusta soolotrumpetista. Kappale on kasvun tiellä, ja paisuttelu vie lopussa isoon orkesterisoundiin. Kaikin puolin tehokas esitys.

11-minuuttinen Kaupunki-impressio on vahva ehdokas albumin lippulaivaksi. Se alkaa Oskari Siirtolan lämpimällä bassojohdannolla, puhaltimia tulee värityksiin hiljalleen mukaan, ja parin minuutin kohdalla päästään jo ensimmäiseen groovehapuiluun. Matala pää korostuu, kontrabasso ja bassoklarinetti ovat keskeissoittimia, ja saavat kauniit puhallinmatot päälleen. Seuraavassa vaiheessa lyödään uusi rytminen vaihde silmään, heitellään ilmoille jujuja ja juonia, syntyy urbaania sykettä, ilmaantuu nasakoita riffejä eri soitinryhmistä. Tempon- ja tunnelmanvaihteluja riittää, niin että kokonaisuutena biisi on pirstalainen, kuljetaan niin kuin kaupungissa kuljetaan, monenlaisten alueiden ja samalla fiilisten läpi. Sami Leponiemen nautittavan alttosoolon jälkeen orkesteri hurjistuu hetkeksi, ja Petteri Hietamäen sekä Frans Thomssonin sopraanotkin ehtivät vielä kilvoitella keskenään ennen rauhoittumista ja (taas reippaampaa) lopputörähdystä.

Babbagen pianojohtoinen riffialuke ei vielä lupaa ihmeitä, mutta meno paranee (=vapautuu) koko ajan, ja hyvin pian soitantoa voi kuvailla jo ilakoivaksi. Riehan keskeltä kajahtaa Mikko Haanpään pasuunasoolo, ja tuubakin ehtii tehoilla ennen lopun lyyristä ja hyvin kaunista hiljentymistä.

Ja mikä solistivieras SJOlla onkaan! Marius Neset löi ryminällä läpi YNJC-kisoissa menestyneellä JazzKamikaze-yhtyeellä tuossa viitisentoista vuotta sitten, ja on sen jälkeen noussut kansainvälisesti hyvin arvostetuksi muusikoksi. Hienoa siis, että Nesetin tähdittämällä Kolibri-kappaleella on mittaa täydet 12 minuuttia. Nesetin eri saksofoneilla suvereenisti taituroimien soolojen välissä esille nousee räiskymään rumpali Joona Räsänen.

Aleksis Liukon räjähdysaltis pianokadenssi johdattaa Jyrä-kappaleen energiseen keinuntaan, jota elävöittää Pekka Seppäsen baritonisoolo. Kaupunki-impression tavoin Jyräkin käy loppua kohden fragmentaariseksi, ja kuten Soinilla usein, uuteen mennään riffien kautta.

Rasmus Soinin johtama orkesteri on nimensä veroinen. Kolibri on jaloa sointia täydet 50 minuuttia.

Edellinen artikkeliAINON: Drought
Seuraava artikkeliTapio, Jorma: Aliseen
Kirjastonhoitaja. Kirjoittelija.
Jaa