Björninen, Pekka: Pacem

118
lukukertaa
Dover photograph and design by Sanna Kostamo / Visual Friday.

2019 GC-Musiikki GC023

1.Hymn 125 “Kosketa minua henki”
2.Kyrie
3.Gloria
4.Hymn 135 “Jumala loi”
5.Credo
6.Hymn 509 “Herra elämääni”
7.Sanctus
8.Agnus dei
9.Hymn 228 “Vaiti kaikki palvokaamme”
10.Hymn 462 “Soi kunniaksi Luojan”
11.Pacem
12.Hymn 552 “Mua siipeis suojaan kätke”

2, 3, 7, 8 composed and arranged by Pekka Björninen, 5 and 11 composed by Pekka Björninen, arranged by Pekka Björninen and Piia Laasonen
Numbered hymns arranged by Pekka Björninen

Markus Lajunen (flute, alto flute, piccolo, clarinet, bass clarinet, soprano/alto/tenor/baritone saxophone), Panu Korhonen (piano), Ilona Rimpilä (bass, fretless bass, double bass), Esko Turpeinen (drums, udu, bongo, shaker, timbales), Anne Federley (vocals (soprano), solos: Kyrie, Gloria), Piia Laasonen (vocals (alto), solos: Gloria, Credo, Pacem), Mikko Miettinen (vocals (tenor), solo: Agnus dei), Juho-Kusti Väätäinen (vocals (bass)).

Artistic production by Piia Laasonen and Esko Turpeinen
Commissioned by Jyväskylän Seurakunta
Recorded 1/2019 at Signal to Noise Studio by Esko Turpeinen
Mixed at Signal to Noise Studio by Esko Turpeinen
Mastered by Risto Ronkainen, RR-masterointi

Arvio: 3 tähteä

 

Toukokuussa 2019 julkaistu levy sisältää kanttori Pekka Björnisen (1954-2018) säveltämän jazzmessun lisukkeinaan sovituksia tutuista virsistä.  Jazzmessua alettiin Jyväskylän seurakunnassa pitää jo vuonna 2001, mutta vasta 2018 valmistui vaikuttava Pacem messun viimeisenä osana.

Saateteksteissä lainataan Böjrnistä: säveltäjän mukaan jazz tuo messuun ilmavuutta, keveyttä ja iloa. Tämä on aivan totta, tunnelma on normimessua huomattavasti kepeämpi. Ilona Rimpilän ja Esko Turpeisen komppi svengaa kepeästi, pianisti Panu Korhonen on kohottava kaikissa improvisaatioissaan, suorastaan villiintyy virren 509 voimasta, ja Markus Lajunen hoitelee teemoja ja sooloja vakuuttavasti peräti yhdeksän puhaltimen voimin.

Messun tekstit menevät latinaksi, ja ovat tietysti norminmukaisia, tiukasti määriteltyjä. Niukkasanaisuuden pukeminen musiikilliseen muotoon, ja leppoisasti polveilevaksi jazziksi etenkin, tuo pientä ongelmaa. En mahda mitään sille, että esimerkiksi Glorian “in exelcis Deo” toistelu alkaa maistua banaalilta, ja lievemmässä määrin samaa ongelmaa on muuallakin.

Virsisovitukset ovat instrumentaaleja. Kauniisiin melodioihin keskittymällä ja niitä levollisesti jazzintamalla päästään syvemmälle tunnetasolla. Absoluuttinen musiikki tavoittaa pyhyyden paremmin kuin liturgiaan kahlehditut sanat, siinäpä paradoksia.