Hentunen, Aurora: Second spring

2087
lukukertaa
Photography and design: Nichon Glerum ; Design: Branislav Vlaisavljevic, Vanja Vlaisavljevic.

2018 AHQ01

1.Tunturi
2.Trumpet interlude
3.Little giant
4.Waiting for your answer
5.Ustica
6.My door will be open
7.Kaipuu (for my father)

Aurora Hentunen (piano, Rhodes, vocals), Joona Kilponen (trumpet), Veli-Matti Silanterä (double bass), Ville Luukkonen (drums, percussion).

+ 1: Hilda Länsman (yoik)
+ 4: Adele Sauros (tenor saxophone)

Produced by Aurora Hentunen
Recorded 12/2017 at Sonic Pump Studios, Helsinki
Sound engineering: Topias Kupiainen
Mixing: Chris Weeda
Mastering: Jaakko Viitalähde at Virtalähde

Arvio: 4,5 tähteä

 

Pianisti-säveltäjä Aurora Hentunen on hakenut oppia Hollannista asti, mutta ehkä juuri siellä oppinut luomaan katseensa ylös Pohjolaan ja samalla hakenut myös musiikkinsa tunnusomaisia pohjoisen sävyjä. Tietty vähäeleisyys ja vaatimattomuus, koruttomuus ja lyyrisyys, ovat sisäänrakennettuina Hentusen sävelkieleen.

Samalla on korostettava, että Hentunen on hyvin melodiakeskeinen säveltäjä. Debyyttilevyn kappaleissa on monia hienoja melodioita, jotka jäävät takuuvarmasti mielen pohjalle muutaman kuuntelun jälkeen. Lähestyttävyyden kannalta melodia ja tunne ovat tärkeä pari, ja lisäksi Hentusen merkitystä nostaa sävelkielen omaperäisyys. Helppotajuisen melodiikan yhdistäminen jännittävästi eteneviin rakenteisiin, ja sitä kautta kiehtovan tunnelman luominen, semmoinen ei olekaan mikään helppo homma.

Hentusta musiikillisena tarinankertojana auttavat suuresti peruskvartetin muut jäsenet, trumpetisti Joona Kilponen, basisti Veli-Matti Silanterä ja rumpali Ville Luukkonen, jotka kaikki ovat sisäistäneet ilmaisun ytimen. On haluttu yhdessä tehdä ainutlaatuista, herkkää mutta samalla vahvatunnelmaista soundia.

Vieraatkin ovat vahvistuksia. Saksofonisti Adele Sauros asettuu Kilposen rinnalle Waiting for your answer -kappaleen rauhalliseen kerrontaan. Hilda Länsman on merkitty levyvihkossa joikaajaksi, mutta lähteekin Tunturi-kappaleessa perinteisestä joikaamisesta jazzlaulun suuntaan, rohkeasti ja väkivahvasti, identiteettiään silti hukkaamatta.

Second spring on taas yksi vahva näyttö suomijazzin uusista kerrostumista. Tämmöinen 70-luvulla jazzinkuuntelun aloittanut ei olisi ammoin osannut kuvitellakaan, että piskuisessa ja syrjäisessä maassamme olisi joskus näin laaja ja tasokas muusikkokunta jazzin kaltaisen marginaalimusiikin alueella. Seisahtuneita hetkiä kehityksessä tulee väkisinkin silloin tällöin, mutta kun tsiikailee pitemmällä tähtäimellä, meno on ollut hurjaa ja aina vain tuntuu paranevan.