2017 Svart Jazz SVART125CD
1.It’s all ok
2.Hard-Bob
3.Dancin’
4.Behind the scenes
5.Times are changing
6.New day
7.The shade
8.Move on
Bonus track
9.Blue night
All compositions by Jussi Lehtonen.
Joonatan Rautio (saxophone), Teemu Viinikainen (guitar), Aki Rissanen (piano), Jori Huhtala (bass), Jussi Lehtonen (drums).
Recorded 5/2016 at Finnvox Studios
Recording engineer: Antti Snellman
Originally produced for YLE by Jyrki Saarinen
Mixed by Tommi Vainikainen
Mastered by Svante Forsbäck at Chartmakers
Voiko mikään mennä pieleen, kun on tällaiset soittajat? Ajatusleikkinä: jos veisi nuo yllätyssessioon studiolle ja antaisi soitettavaksi ihan hirveätä kuraa?
Jussi Lehtonen ei ole leikkinyt, eikä tuonut kuraa. Rumpali tuntee tarkasti soittajansa, ja on rakentanut albumillisen heidän vahvuuksiensa varaan.
Katkokävelevä It’s all ok, väkevästi boppaava ”Kova-Pete”, lempeä Dancin’, hempeä Behind the scenes, vapaasti rullaava Times are changing, utuinen New Day, tiukaksi jännitetty The shade, vauhtibopin ultimaattinen ylistys Move on ja lopulta leppoisa Blue night. On laaksoa, on kukkulaa.
Unisonojazzia tämä vahvasti on. Jokaisessa kappaleessa on saksofonin ja kitaran uniksia jossain vaiheessa, eli sieltä löytyy se soinnillinen ydin, jota Lehtonen säveltäjänä ja sovittajana tavoittelee. Vahvasti sointi-identiteettiä määrittelevät myös rumpali-Lehtosen eläväinen rullaus ja fillit, Rissasen ilmava piano ja kaiken keskellä Huhtalan muheva basso.
Unisonoilun ohella tämä on soolojazzia. Vaikka biisit ovat sävellyksinä jotensakin kiinteitä ja vahvoja, tilaa on kymmenille sooloille (likiarviona kolmisenkymmentä kaikkiaan). Määrällisesti Rautio ja Viinikainen ovat kärjessä koko lailla tasoissa, Rissanen on jäänyt vain rinnan mitan, kaukana jälkijoukoissa taivaltavat Huhtala ja Lehtonen peräkanaa. Loistokasta solistista soittoa kaikilta, ja aivan yhtä kiinnostavaa on se mitä tapahtuu esimerkiksi foni- ja kitarasoolojen aikana muualla, kun kaikki kantavat vastuunsa musiikin etenemisestä ja elossa pysymisestä.
Sessio maistuu intoutuneelta. Tässä ei ole mitään huolimatonta. On tehty kovalla työmoraalilla ja silti jazzissa olennainen rentous säilyttäen. Kuunnelkaapa malliksi ammattitaidosta nimikappaleen verevää menoa: soittajista kellekään ei tule kiire, vaikka kaikilla on kauhea hoppu.
