2015 Texicalli Records TEXCD 143
1.Intorduction (The Northern Governors)
2.All rise (The Northern Governors/Osmo Ikonen)
3.TNG like dynamite (Osmo Ikonen)
4.I am with you (Petteri Sariola)
5.Hot fudge (The Northern Governors)
6.Drive (Osmo Ikonen, Petteri Sariola, Axl Smith)
7.Interlude I (Kalevi Louhivuori)
8.Don’t let people walk over you (Kalevi Louhivuori, Petteri Sariola)
9.Life is one (Kalevi Louhivuori, Osmo Ikonen)
10.Interlude II (Kalevi Louhivuori)
11.White lies (Kalevi Louhivuori)
12.Interlude III (Osmo Ikonen)
13.Bridge (Jyri Sariola)
14.Lazy ass (Kalevi Louhivuori, Tommy Lindgren)
15.Farewell (Kalevi Louhivuori, Osmo Ikonen)
Kalevi Louhivuori (tp, keyb), Linda Fredriksson (sax), Jay Kortehisto (tb), Osmo Ikonen (b, voc, perc, keyb), Petteri Sariola (g, voc), Jukka Heikkinen (keyb), Jyri Sariola (dr, perc).
Additional backing vocals: Tuuli Ikonen, Heini Ikonen, Hilkka Louhivuori, Kalevi Louhivuori.
+ 1, 6: Axl Smith (voc)
+ 11: Linda Ilves (voc)
+ 14: Tommy Lindgren (voc)
+ 2, 13, 14: Heikki Tuhkanen (tb)
+ 9: Riku Rajamaa (handclaps)
Recorded, mixed and mastered by Jyri Sariola at Mimix Studio
Additional recordings: Osmo Ikonen, Petteri Sariola, Kalevi Louhivuori
The Northern Governors ei iske suomijazzin ydinalueelle, mutta sen verran päästään välillä jazzfunkin puolelle, että esittely on näilläkin palstoilla paikallaan.
TNG on serkus- ja superyhtye, kattaahan sen miehistö ison osan Louhivuori-Ikonen-Sariola-sukuyhteyttä. Yhtyeen pääsäveltäjät ovat Osmo Ikonen ja Kalevi Louhivuori, Jyri ja Petteri Sariola avustavat. Laulajia puolestaan ovat Ikonen ja Petteri Sariola, vieraina vokaalipuolta käyvät energisoimassa Axl Smith ja Tommy Lindgren, ja Linda Ilveskin tulkitsee yhden kappaleen.
Minulle funkin tärkein soitin on basso, ja siksipä on ilahduttavaa kuulla Osmo Ikosen innokasta tykitystä. Mieshän tunnetaan paremmin laulajana sooloproduktioistaan ja sellistinä esimerkiksi Oddarrang-yhtyeen riveistä. Kuumaa on Ikosen bassonsoittokin!
Erittäin ammattitaitoista on TNG:n meininki muutenkin, iso yhtye svengaa mallikkaasti. Kyydissä on erityisen mukava olla silloin kun funkissa on rutkasti jazzmausteita, mutta toisella laidalla orkesteri sihtaa liian viihteellisiin sfääreihin, minun makuuni siis.
Klassisen soulin viihteellistyminen, valtavirtaistuminen löysäksi r’n’b:ksi on mielestäni ollut yksi rytmimusiikin suuria tappioita, ja juuri tuon viihdeaspektin takia olen pulassa myös tämän Governors-levyn kanssa. Esimerkiksi Don’t let people walk over you torvisovitukset ovat suoraan joltakin lemmenlaivalta. Onneksi yhtye sentään vääntä hot fudgea muuallakin kuin tuonnimisellä kappaleella.
Jotensakin kaksijakoinen levy siis: hienoja, innostavia groovehetkiä, ja sitten haukotuttavia, jopa kiusallisen sliipattuja tuokioita. Mutta, kuten sanottu, kaikki on ainakin toteutettu viimeisen päälle professionaalisti. Hieno saavutus sekin, kun ei tällaiseen musiikkiin saa Suomessa äidinmaidosta minkäänlaista evästystä.
