2012 Texicalli Records TEXCD 116
1.Mokkula (Fredriksson)
2.Metsärukkanen (Nieminen)
3.Jäähyväislaulu (Fredriksson)
4.Hullun valssi (Fredriksson)
5.Liskojen yö (Tikkanen)
Ukin elämä
6.Pappatunturi (Mopo)
7.Vesiklosetti (Mopo)
8.Meikän kissa (Ilkka Tolonen)
9.Totaali (Tikkanen)
10.Kaukokaipuu (Nieminen)
Linda Fredriksson (sax, perc), Eero Tikkanen (b, perc), Eeti Nieminen (dr, perc).
+ 3: Heikki Tuhkanen (tb)
+ 8: Stina Koistinen (voc)
+ 8: Joonas Saikkonen (voc)
Recording & mixing: Joonas Saikkonen
Recorded 10/2011 at Kallio-Kuninkala, Järvenpää
Mastering: Jyri Sariola at Mimix Studio
Mopo on villi ja vallaton. Biisien nimet kertovat paljon: Mokkula, Metsärukkanen ja Meikän kissa. Entäs ukin elämästä kertova kokonaisuus, jonka osat ovat Pappatunturi ja Vesiklosetti?
Huumoria on siis mukana rutkasti, ja mikä parasta, se jalostuu musiikissa vängäksi vireeksi yhtään osoittelematta ja korostamatta. Vitsailu jää myös huomaamatta sivuun, ja silloin Mopo osaa herkistävän tunteilunkin.
Sointisoittimen puuttuminen tuo Mopolle harmonista vapautta, ja yhtyeen pienuus ihastuttavan avaruuden ja tilantunnun soundipuolella. Silti mitään ei puutu, Mopo on pieni mutta painava.
Trion kaikki jäsenet säveltävät yhtyeelle, ja hyvin yhteiseltä jutulta, tiukasti kasassa olevalta kollektiivilta Mopo maistuukin.
Soitteissa on railakasta vaihtelevuutta, eloa ja iloa. Kaari yltää free-sfääreistä hupaisaan groovailuun. Fredrikssonin saksofoni sanelee suuntimat, mutta huomio kiinnittyy myös tavattoman eläväiseen rytmitaiteiluun. Mopo ei ole saksofoni ja säestäjät, vaan kaikki kolme luovat kiivaasti samalla viivalla (tämä oli ehkä itsestäänselvyys, mutta tulipahan mainittua).
Muistelen että kokemillani Mopo-keikoilla useimmat kappaleet päättyivät hymyssä suin, muikeaan myhäilyyn valaistuivat niin soittajat kuin yleisökin, ja sama riemullisuus välittyy hyvin myös esikoislevyllä.
