2009 Jumituotanto JUMI 003
Kuva: Eero Grundström ; design: Timo Klaavo.
1.Kourallinen savua (Kyhälä)
2.Ainolle (Savikangas)
3.Apt. 2K (Poutiainen)
4.Kriittinen massa (Kyhälä)
5.Hinges and wind (Poutiainen)
6.Näkyvä pimeys (Kyhälä, Savikangas)
7.Modifying Sally (Kyhälä, Poutiainen)
8.Uneven (Poutiainen)
9.Ilmatta (Kyhälä)
Tuotanto: Farther-Out
Äänituotanto: Jouko Kyhälä
Äänitys ja miksaus: Jouko Kyhälä
Äänityspaikka: Studio Kyhättö 1/2009
Masterointi: Paulli Saastamoinen, Finnvox
Viulisti Ari Poutiainen tulee jazzin puolelta, alttoviulisti Max Savikankaan viitekehys on taidemusiikki ja huuliharpisti Jouko Kyhälä on mellastanut lähinnä nykykansanmusiikin alueella.
Oikeasti genrejaotteluilla ei nykypäivänä ole paljoakaan merkitystä, varsinkaan muusikoiden keskuudessa. Nämäkin kolme muusikkoa ovat liikkeellä avoimin mielin, ja ovat löytäneet yhteiset nimittäjänsä vaivattoman tuntuisesti.
Kokonaan toinen asia on saada hienoa Farther-Out -trioa esille. En usko että esimerkiksi edellämainittuja genrejä kuunteleva yleisö kokisi trion juttua vieraaksi, jos sille altistuttaisiin. Mutta miten tavoittaa yleisöt jos mediat lähinnä vaikenevat kaikista raja-alueiden musiikeista?
Levyllä pääosassa ovat alttoviulut ja huulihappu, ja suurella mielikuvituksella rakennettua yhteistyötä sulostuttaa vielä live-elektroniikan käyttö. Koko trio osaa ajatella omat roolinsa ja soittimensa mahdollisuudet uudelta pohjalta, vähän samalla tavalla kuin esimerkiksi Kimmo Pohjonen on tehnyt harmonikan kanssa.
Soittimet voivat äänenmuokkauksen jäljiltä kuulostaa liki miltä tahansa, kun äänenkorkeudet ja sointivärit ovat täysin muokattavissa, ja luuppaamallahan voi soittaa itsensä kanssa vaikka kuinka isona orkesterina. Instrumenttien uudella rajattomuudella on siis pohjansa juuri tuossa live-elektroniikassa, ja toki sekä kokeilijoita että onnistujia on Suomessa ollut Pohjosen lisäksi monia muitakin ennen tätä trioa: mm. Markku Veijonsuo, Jarmo Saari, Louhivuoren veljekset, Pekka Kuusisto…
Jos epäilijöitä vielä jostakin sattuisi löytymään, todettakoon ettei elektroniikka ole mitään helppohintaista temppuilua ja namiskoiden vääntelyä, vaan vaatii saman kuin mikä tahansa musisointi: pitää olla taitoa ja pitää olla näkemystä. Soiva lopputulos ratkaisee, ja siinä on Farther-Out vahvoilla.
Hallitusti dramatisoidut kappaleet, omituiset ja ovelat sointiyhdistelmät, bassopuolelle löytynyt väkivahva voimallisuus, ylärekisterin huuliharpun ulvonnat ja thereminin vaikerrus, viulujen kokeelliset soolopyrähdykset ja särmikäs komppisoitto, kaikki nämä yhdessä ja erikseen vievät voimakkaisiin väreihin ja vahvoihin tunnelmiin.
Trio on paperilla soitinnukseltaan vähänläntä ilmestys, mutta oikeasti se on järkyttävän ilmaisuvoimainen ryhmä.
