2005 Rockadillo Records ZENCD 2102
Photograph and artwork by Fleur Wilson.
1.When I was one and twenty (Kähärä)
2.Love is love (Kähärä)
3.Thank you for the kiss (Kähärä)
4.Somewhere or other (Kähärä)
5.Sea fever (Kähärä)
6.Vagabond (Kähärä)
7.Nothing (Kähärä)
8.What is this thing called love? (Cole Porter)
9.Cosi fan tutte: ouvertura (W.A. Mozart, arr. Lintinen)
10.Autumn in my heart (Kähärä)
How Many Sisters: Anna-Mari Kähärä (voc), Mervi Hiltunen (voc), Pirjo Aittomäki (voc)
Kirmo Lintinen Trio: Kirmo Lintinen (p), Tuure Koski (b), Tomi Salesvuo (dr)
+ 6: Jarmo Saari (g)
Produced by Anna-Mari Kähärä
Co-producers: Tomi Salesvuo, Pirjo Aittomäki
Recorded between 12/2004 and 7/2005
Instruments recorded at Kallio-Kuninkala by Speedy Saarinen, except backing tracks for Vagabond recorded in 2001 by Ahti Vänttinen
Vocals recorded at Arcada Attic by Speedy Saarinen
Edited and mixed at Arcada Attic by Speedy Saarinen, Anna-Mari Kähärä, Tomi Salesvuo
Mastered at Chartmakers by Svante Forsbäck
How Many Sisters on tehnyt parhaan levynsä. Edellisen levyn monimuotoisuus ja sekalaisuus on nyt korvautunut yhtenäisellä formaatilla. Suurimmaksi osaksi Anna-Mari Kähärän säveltämä ja sovittama levy on tiivis kokonaisuus.
Siskosten laulu soi yhdessä parhaimmillaan komeasti ja vahvasti, mutta välillä hakeudutaan soundillisesti turhan viihteellisille linjoille. Esimerkiksi nimikappale on kulkevuudestaan huolimatta laulusoundeiltaan ajoittain löysää lällyä, samoin keikalla vahva Autumn in my heart kulkee näin levyllä pliisuilun rajoilla.
Somewhere or other -hiturissa sen sijaan laulajien äänet soivat upeasti. Vokaaliviihdettä on tämäkin, mutta löysyyden sijasta komeata ja vaikuttavaa.
Sea fever on vauhdikkaammista kappaleista vakuuttavin. Siinä Kähärän persoonallinen laulutyyli pääsee hyvin esiin. Rauhalliseen tahtiin etenevässä, popahtavassa Vagabondissa kuullaan taas hienoa laulamista, ja soittajatkin irtoavat jazztrioidiomista pelkistettyyn ja rosoiseen komppiin Lintisen sähköpianon johdolla.
How Many Sistersin taustajoukoksi on vakiintunut pianisti Kirmo Lintisen trio. Lintinen, basisti Tuure Koski ja rumpali Tomi Salesvuo hoitavat tehtävänsä vähäeleisen tyylikkäästi värittäen. Poikkeuksena on trion leikittely Mozartin Cosi fan tutten alkusoitosta. Se on juuri sitä miltä kuulostaakin, väärällä levyllä. Keikalla tämä energisesti hyppelehtivä sovitus toimii välisoittona ja laulajien taukopaikkana, mutta tällä levyllä veto on kummajainen.
Näillä korvilla kuunneltuna How Many Sistersin problematiikka tiivistyy laulusoundeihin. Laulajat ovat taitavia, sovitukset vaativia ja musiikillisesti toimivia, biiseissä on ainesta. Ainoa asia, joka ”häiritsee” ja vähentää peräti pisteitä on se soundi. Yksittäin laulajien äänissä on persoonallisuutta, mutta kokonaissointi hakeutuu liian usein kohti tavanomaisuuksia.
