2002 Dragon DRCD 376
Photo: Ritva Paakkunainen ; layout: Riikamaria Paakkunainen.
1.Urvuttajan unilaulu = Sleepyhead’s slumber song (Paakkunainen)
2.Cool and blue (Paakkunainen)
3.Ballad Å (Paakkunainen)
4.Ceramic Miles (Paakkunainen)
5.Ballad för namne = Ballad for a namesake (Sjösten)
6.Lagrimas para Lars = Tears for Lars (Paakkunainen)
7.Merlin (Gullin)
8.Late date (Gullin)
9.Be careful (Gullin)
10.Kaamos (Paakkunainen)
11.Vuoi, Aillohas, Vuoi! (Paakkunainen)
Paroni Paakkunainen (bs, except 2, 4), Lars Sjösten (p)
+ 2, 3, 4, 5, 6, 8, 9, 10, 11: Pekka Sarmanto (b)
+ 2, 3, 4, 5, 6, 8, 9, 10, 11: Reiska Laine (dr)
+ 2, 4: Paroni Paakkunainen (as)
+ 2, 4: Peter Gullin (bs)
+ 2, 4: Tero Saarti (tp)
+ 7: Filip Augustsson (b)
+ 7: Bosse Söderberg (dr)
1-4, 8, 10, 11: recorded at YLE M1 by Nikopetri Paakkunainen,
11-12/2001 5, 6, 9: recorded at the Savoy Theatre, Helsinki, by Antti Sjöholm, 11/2001
7: recorded at Jazz Club Fasching, Stockholm, by Pawel Lucki
Tuottajat = Producers: Åke Grandell, Paroni Paakkunainen
Miksaus = Mixed by: Nikopetri Paakkunainen, YLE UT1
Masterointi = Mastered by: Kenneth Svensson, Digitalfabriken
Ruotsalainen baritonisaksofonisti Lars Gullin (1928-76) on ollut Paroni Paakkunaisen suuri esikuva. Niin suuri, että Gullin yksin johti Paakkunaisen aikoinaan valitsemaan baritonin soittimekseen, ja jättämään tenorin vähemmälle.
Paakkunainen osoittaa kunnioitustaan tälläkin levyllä versioimalla kolme Gullinin sävellystä ja lisäksi yhden Gullinin yhtyeen pianistin, Lars Sjöstenin kappaleen. Paroni muuten sai keväällä 2001 ensimmäisenä ulkomaalaisena Lars Gullin -palkinnon, ja hän on tehnyt yhteistyötä sekä Sjöstenin että Lars Gullinin Peter-pojan kanssa.
Peter Gullin (1959-2003) vierailee tämänkin levyn toisena baritonistina parilla raidalla, joilla Paroni sitten puolestaan vaihtaa alttosaksofoniin. Levyn punainen lanka kuitenkin on nimenomaan baritonisaksofonin taide Paroni Paakkunaisen tapaan.
Tyylillisesti tämä levyn ydin lähenee 50- ja 60-lukujen jazzhenkeä. Lisäksi mukana on Paakkunaiselle tyypillisesti etnosävyjä, mutta tällä kertaa hyvin vienosti muutamassa kappaleessa. Itkuvirsi saattaa olla lähtökohtana, mutta gullinmainen jazzkäsitys siintää taustalla ja tavoitteena. Mutta saadaanpa Paakkunaisen free-mieltymyksistäkin pieni maistiainen Kaamos-kappaleen törinöissä.
Enimmäkseen siis kuitenkin kuullaan vanhaa kunnon perusjaskaa. Ohjelmassa ei kuitenkaan ole ainoatakaan puhkisoitettua standardia, vaan Gullinin ja Sjöstenin ohella levyn ainoa säveltäjänimi on Paakkunainen.
Hyviä ja vieläkin parempia biisejä tälle levylle on kasaantunut. Etenkin balladiosastolla tavoitetaan syviä tunnelmia, kun musiikki tihkuu suurta herkkyyttä, kauneutta ja suruakin. Kun tempoa vähän nostetaan, noustaan kevyesti ja pehmeästi svengaavaan jazz-menoon parhaiden mainstream-perinteiden mukaan. Tämä svengi on kuitenkin lajiltaan pidäteltyä, jotenkin alakulo viipyilee läsnä silloinkin kun hieman kiiruhdetaan. Suurimmaksi osaksi tämä tunnelma tuntuu olevan peräisin Paakkunaisen pehmeäsoundisesta baritonista.
Paakkunaisen ohella levyn keskeisiä muusikoita ovat pianisti Lars Sjösten, basisti Pekka Sarmanto ja rumpali Reiska Laine. Kun kokeneet alan miehet soittavat ominta musiikkiaan, eipä voi juuri muuta kuin todeta, että tämä musiikki toteutetaan juuri niin kuin se pitääkin.
Pieni miinus henkilökohtaisesta ongelmasta: saksofonistien räänturinat ovat alkaneet viime aikoina häiritsemään minua yhä pahemmin. Paakkunaisellakin räkä rohisee rännissä melkoisen reippaasti Lagrimas para Lars -kappaleen lopussa ja muutamassa muussakin kohdassa levyn aikana. Olisikohan soitinrakentajilla tuotekehittelyn paikka?
