Soi: Pehmeä

2667
lukukertaa

2003 Texicalli Records IMPALA 008

Soi: Pehmeä

1.Aikaa on
2.Terveisiä pilvilinnaan
3.Avaruusmatka turistiluokassa
4.Sadetanssi
5.Voikukkia
6.Suomenlinna
7.Äiti jumala
8.Linnunlaululla nukutaan
9.Maaton

Kaikki sävellykset = All music by: Kalle Kalima.

Johanna Iivanainen (voc), Eeppi Ursin (voc), Merzi Rajal (voc), Kalle Kalima (g), Riikka Lampinen (vc), Mikko Helevä (org), Mongo Aaltonen (perc)

Studio: Yle M1, Helsinki 6/2002
Tuottanut = Produced by: Veli-Pekka Heinonen
Äänittäjä = Engineer: Pekka Jaakkola
Miksaus = Mixed by: Miikka Huttunen
Masterointi = Mastered by: Miikka Huttunen

Arvio: 4 tähteä

Tällä levyllä on hyvä ja tiiviisti asiansa kiteyttävä nimi. Pehmeä-äänisiä laulajia, erikoinen pehmosoitinnus ja sanatkin asettuvat hyvin samalle janalle.

Soi-yhtyeen perustaja ja vetäjä on Kalle Kalima. Saksassa jo pitempään asunut kitaristi on tullut tunnetuksi etenkin modernin jazzin ja improvisaation alalta. Tämä levy on kuitenkin ihan jotain muuta. Ei siis kategorisesti jazzia, vaan mieluumminkin musiikillisten raja-aitojen yli vaivattomasti loikkivaa modernia laulelmaa. Kalima on itse säveltänyt koko levyllisen, sanat on yhtä Kallen omaa tekstiä lukuun ottamatta laatinut Essi Kalima.

Kaliman akustinen kitara rakentaa sävykkään pohjan Soi-yhtyeen musiikille. Mikko Helevän utuinen urkusoundi jatkaa samaa pehmeätä moodia maukkaasti, etenkin kun Helevä hoitaa samalla uruillaan myös yhtyeen basistin tehtäviä. Sellisti Riikka Lampisen ja lyömäsoittaja Mongo Aaltosen lisäksi ei muita soittajia sitten tarvitakaan. Grooveakin tältä yhtyeeltä syntyy tarvittaessa, mutta enimmäkseen tunnelmat ovat seesteisen rauhallisia.

Erikoisen, harkitun säästeliääksi riisutun pehmosoitinnuksen päälle laulavat yksin ja yhdessä Johanna Iivanainen, Eeppi Ursin ja Merzi Rajala. Stemmat soivat maukkaasti yhteen, ja erittäin monessa viime aikoina mukana olleen Johanna Iivanaisen ääni on tällä levyllä kauneimmillaan. Laulaminen on lähes aina luontevaa, vain Suomenlinna-kappaleessa Iivanainen joutuu ponnistelemaan korkeuksissa niin, että väkisin tekemisen maulta ei täysin vältytä.

Lajityyppiä monesti uhkaava tekotaiteellisuus on onnistuttu välttämään. Kun Kalimalla vielä on herkullisia, mieleen jääviä ja silti kuuntelua kestäviä melodioita, Soi irtoaa ja erottuu muusta laulelmatarjonnasta komeasti edukseen. Tässäpä siis yksi vuoden maukkaimmista laululevyistä.