Jazz Bar kymmenen vuotta

1993
lukukertaa

2002 Jazz Bar JABA 10

Graafinen suunnittelu: Pirjo Salovaara, Vesa Huhtala

1.Jäähyväiset / Joona Toivanen Trio (J. Toivanen)
2.Neptunus / Karikko (Kari Ikonen)
3.Ristivitonen / Larry Benson Ensemble (Antti Sunell)
4.Sherlock / Tony Elgland (T. Elgland)
5.Teeskentelijä / Samuli Mikkonen Trio (Mikkonen)
6.Musta varis / He (Tero Tuovinen)
7.Toivonkale / Myöhä (Kalevi Louhivuori)
8.Huokuva Huuhan salojen yö / Vivaldi ja Wispilät (Vivaldi ja Wispilät)
9.Sturetango / Tuomo Dahlblom yhtyeineen (Dahlblom)
10.Summer ballad / Markus Elgland (M. Elgland)

Studio: Suomalainen konservatorio, Jyväskylä
Äänittäjä = Engineer: Sami Varvikko
Miksaus = Mixed by: Sami Varvikko
paitsi Sturetango: äänitys Marko Kataja ja Tommi Vainikainen, miksaus Tommi Vainikainen, Studio Mango, Porvoo

Arvio: 4 tähteä

Useimmiten monen eri esittäjän koostelevyistä ei ole paljoa mihinkään. Jazz Barin 10-vuotisjuhlan kunniaksi koottu CD on ilahduttava poikkeus, se on nimittäin musiikillisesti kyllin yhtenäinen ja tasavahva, mutta toisaalta myös kyllin vaihteleva. Siis kaiken kaikkiaan hienosti rakennettu kokonaisuus, jossa soittimen skip-napille ei ole käyttöä.

Levyn anti perustuu pääkaupunkiseudun ulkopuolisen Suomen johtavaksi jazzkaupungiksi kohonneen Jyväskylän rikkaaseen muusikkokirjoon, mutta yhtyeissä on toki mukana vieraita myös muualta.

Kokoelma onnistuu kahdessa perustavoitteessa: ensinnäkin se onnistuu vakuuttamaan Jyväskylän korkeasta jazztasosta, toiseksi se luo odotuksia ja mielenkiintoa, halua perehtyä paremmin mukana olevien muusikoiden muihin tekemisiin.

Levy avataan Joona Toivasen mietteliäällä, herkän kosketuksen pianojazzilla. Pianistit ovat muutenkin vahvasti esillä, sillä Joonan lisäksi mukana on kaksi muutakin Suomen ehdottomaan eliittiin kuuluvaa jazzpianistia, nimittäin Samuli Mikkonen ja Kari Ikonen.

Ikosen Karikko-yhtyeen Neptunus on herkullinen barokkitunnelmainen kappale, joka ei muuten ole mukana palkitulla Karikko-levyllä. Vaihtelevasti soitintavan yhtyeen soundia luovat tässä kappaleessa mm. sello ja maukkaasti käytetty minimoog sekä Jarkko Hakalan harkituntuhnuinen trumpettisooloilu.

Larry Benson Ensemblen Ristivitonen on Antti Sunellin säveltämä tiheä tunnelmapala, jossa maan monipuolisin jazzviulisti Antti Heermann loistaa. Mikä viulusoundi!

Elglandin veljekset, basisti Tony ja kitaristi Markus, rikastavat levyn kirjoa sooloesityksillään. Tonyn biisi on kiperä vauhti-improvisaatio, Markuksen kappale taas leppeä balladi.

Yksi suosikeistani levyllä on Tero Tuovisen Musta varis, jossa He-yhtye loihtii ilmoille sairaankauniita tunnelmia. Hempeilystä riekuntaan yltävä alttosaksofonismi on parasta Mikko Innasta.

Vivaldi ja Wispilät on kokoonpanoltaan ja asenteeltaan mielenkiintoinen. Mukana on muusikoita klassisen ja jazzin/etnon puolelta, yhdistävänä tekijänä improvisoinnin halu ja taito. Tämänkin levyn näyte kielii melkoisista valmiuksista luoda värikylläistä ja kiinnostavaa äänimaisemaa.

Nuorten soittajien Myöhä-yhtye soittaa tällä levyllä trumpetisti Kalevi Louhivuoren johdolla rauhallisesti kulkevaa perusjazzia, mutta pojissa on potentiaalia vaikka mihin. Nimet on siis syytä panna mieleen.

Kitaristi Tuomo Dahlblom on niitä jyväskyläläisiä, jotka tullaan takuuvarmasti nostamaan kansakunnan kaapin päälle, suurten muusikoiden joukkoon. Tämän levyn näyte ei siitä vielä kovin paljoa kerro, mutta nuori mies on niin monipuolinen, taitava ja kypsä soittaja, että kysymys on vain ajasta. Jäädään siis mielenkiinnolla odottamaan Dahlblomin tulevia seikkailuja.

Edellinen artikkeliIkonen, Kari: Karikko
Seuraava artikkeliAhava: Ahava
Jaa