Eero Koivistoisen ensivisiitti Viitasaarella oli menestys

518
lukukertaa
Kaikki sivun kuvat: Kalevi Plattonen.

Jazz Jkl:n maakunnalliset seikkailut jatkuivat tällä kertaa Viitasaarella. Pikkukaupungista on löytynyt jälleen uusi mukava paikka elävälle musiikille, vanhan puukoulun tiloihin remontoitu Ravintola Lyhty. Hirsiseinät on paljastettu remontissa, ja sehän tietää aina akustiikalle hyvää. Ehkä lattiamateriaali sen verran kuitenkin vaikutti, ettei aivan täydelliseen sointiin tila syttynyt, mutta paikan viihtyisyys ja ympäristön kauneus korvaavat kyllä tämän pienen puutteen.

Kitaristi Tuomas Paukku on niitä muusikoita, jotka tekevät oman luovan työnsä ohella toista, aivan yhtä tärkeää työtä konserttijärjestäjänä. Jyväskylässä alkanut säännöliinen konserttitoiminta on saanut viime vuosina jatkokseen maakuntakierroket, jotka ovat ulottuneet ainakin Keuruulle, Petäjävedelle ja Viitasaarelle. Ja jos Paukun pitäisi jo pikku hiljaa saada näkyvää ja virallista valtakunnallista tunnustusta organisointityöstään, myös toimintaan kiinteästi liittyvä yhtye Jazz Jkl Collective pitäisi palkita vähän toisesta vinkkelistä. Kulttuuripalkinto kuuluisi ryhmän muusikoille, Paukun ohella pianisti Marian Petresculle, basisti Pekka Törmäselle ja rumpali Kasper Halttuselle, yhtye on näet vaihtuvien solistivieraidensa kanssa tehnyt upeaa jazzpropagandaa, luodannut musiikinlajin eri tyylisuuntia niin keskeltä kuin laidoiltakin, sopeutunut aina uusiin solisteihin, innostunut ja innostanut vieraitaankin ihan uusiin kokeiluihin ja kokemuksiin, jotka myös runsaslukuinen yleisö on aina riemulla ottanut vastaan.

Tämänkertainen solisti, ensimmäistä kertaansa Viitasaarella vieraillut saksofonisti- ja säveltäjälegenda Eero Koivistoinen on soittajana yleensä kivikasvoinen, mutta Viitasaarella suojaus petti muutamaan kertaan kun Petrescun hulvattomuudet pääsivät yllättämään. Siitä päästäänkin yhteen Jazz Jkl Collectiven voimavaraan: se näyttää miten tyystin erilaiset muusikkotyypit voivat jazzissa elää rinnakkain, silti oman persoonallisuutensa säilyttäen. Petrescu on täysin arvaamaton, heittäytyvä, helposti innostuva ja sinkoileva, lainailee sooloihinsa palasia vaikka mistä, ja rytmittelee niin ovelasti että heikompi komppikaksikko putoaisi totaalisesti kyydistä, kitaristi Paukku taas on improvisaatioissaan hyvin selkeä, rauhallinen ja johdonmukainen. Paukku ei yllättele, vaan veistää kauniita muotovalioita toisensa perään.

Viitasaarella nämä yhtyeen pääsolistit saivat rinnalleen erittäin kovassa soittokunnossa olevan veteraanin. Koivistoinen oli milloin väkivahva rutistaja, milloin herkän balladimuodonnan taitaja. Jazzin propagoimisen näkökulmasta setti oli oivallisesti kasattu: Koivistoisen omat sävellykset olivat terävästi iskeviä ja energisoivia, vieraskappaleet taas todellisia klassikoita, jotka toivat hienosti esiin jazzin pitkää kaarta. Tenoristien suosima Body and soul sekä Duke Ellingtonin In a sentimental mood aloittivat oman taipaleensa jo 1930-luvulla, ja ovat saaneet sen jälkeen tuhansia erilaisia tulkintoja. Koivistoinen ja yhtye tekivät näissä (kuten kaikkialla muuallakin) hienoa työtä, mutta itse riemastuin erityisesti yhtyeen väkevästä otteesta Thelonious Monkin kahteen kappaleeseen. Pekka Törmänen sai ujutettua bassosooloonsakin monkilaista kubismia, ja Petrescu räjäytti kappaleet upeasti atomeiksi. I mean you -kappaleen plinkplonk-riitasointuhassuttelu ja Blue Monkin soolon ”jos Satie olisi keksinyt jazzin” -jakso ja sitä seurannut totaalivilliintyminen jäävät kyllä tästä kesästä mieleen. Kuultiin nerokasta harmonisointia ja rytminkäsittelyä, mielikuvituksen juhlaa. Monk varmasti myhäili siellä yläkerrassa, jos kuulolle osui.

Collectiven jamihenkisessä konseptissa pääsolistit Petrescu ja Paukku nousevat luonnollisesti vahvasti esille, kavereilla kun on reilusti improtilaa jokaisessa kappaleessa, mutta neljän koplastahan perusbändissä on kyse. Ikänsä puolesta Törmänen ja Halttunen voisivat olla vaari ja pojanpoika, mutta musiikissa tuollaisella ei ole mitään merkitystä. Jos yhteys löytyy, se löytyy. Nyt se on löytynyt sellaisella tavalla, että kimppaan voi heittää millaisia jazztähtiä vain, Collectiven komppi kyllä kulkee ja innostaa solistit parhaimmilleen.

Kansansävelmä (Vain pieni kansanlaulu) (Ranta)
Illusion (Koivistoinen)
Some time ago (Mihanovich)
In a sentimental mood (Ellington)
Straight up (Koivistoinen)
Minor solutions (Koivistoinen)
I mean you (Monk)
Body and soul (Green)
Blue Monk (Monk)
Casa de ferro (Koivistoinen)
Encore: You don’t know what love is (de Paul)

Viitasaaren jazzklubi
Yhteistyössä Jazz Jkl ry ja Viitasaaren kulttuuripalvelut

Jazz Jkl Collective feat. Eero Koivistoinen Ravintola Lyhdyssä ke 14.6. klo 19
Eero Koivistoinen – saksofoni
Tuomas Paukku – kitara
Marian Petrescu – piano
Pekka Törmänen – kontrabasso
Kasper Halttunen – rummut