Mopo pöristelee omilla teillään

1029
lukukertaa
Linda Fredriksson ja Eero Tikkanen. Kuva: Pentti Ronkanen.
Linda Fredriksson ja Eero Tikkanen. Kuva: Pentti Ronkanen.

Jazzklubille sunnuntaina klo 19 ja tasan tunnin päästä jo kotimatkalla.

Näin tehokkaan ja silti musiikillisesti täysipainoisen keikan tarjoili jazztrio Mopo Jyväskylässä, harvalukuiselle mutta kiitolliselle yleisölle. Trion tuore ja konstailematon musiikki yllätti mieluisasti, tätä Mopoa kehtaa suositella muillekin.

Aloituksen kahden biisin kooste toi mieleen bändisuosikin aikojen takaa: brittibändi Back Door oli hengeltään samanlaista äkkinopeiden ja vänkien koukkailujen kiitoa, toki otteeltaan astetta ärhäkämpänä.

Mopo-kokonaisuus oli kuitenkin kaikinpuolin jännä. Saksofonisti Linda Fredriksson vaihteli tenorin ja baritonin välillä biisin karäktäärin mukaan, basisti Eero Tikkasen menossa on jo lupaavaa liitoa ja rumpali Eeti Nieminen piti touhun eloisana vaihtelevilla rytmityksillään.

Foni-basso-rummut-trio on ilmaisuvoimainen kokoonpano, ja vaikka tämän formaatin bändejä on Suomessa jo useita, ei Mopojen kiinnostavuus tästä laske. Omaa sanottavaa löytyi, ja jatkossa epäilemättä löytyy lisää.

Mopolla on rohkeutta kokeilla monenlaista, yhteen genreen ei juututa. Oli Liskojen yötä ja railakasta dissonanssia, oli tiivistunnelmaista blues-maailmaa, oli funkya tangoa, jossa tyystin erilaiset osat seurasivat toisiaan. Biisin kontrahengen mukaisesti soolotkin oli karakterisoitu etäälle toisistaan, baritonin tomeraa töksäyttelyä seurasi basson kaunis lyyrinen kehittely.

Triolla oli kanttia kurottaa myös free-henkisiin kiihdyttelyihin, vaikka pääpaino olikin melodisemmassa ilmaisussa. Tässä saksofonin tärkeänä vastapoolina toimivat Eero Tikkasen hyvin mietityt bassolinjat.

Kun bändissä on vain nuoria, ei-vielä-niin-hirveän-tunnettuja muusikoita, keikan muikean mainio fiilis antoi todellakin uskoa jazzin tulevaisuuteen.

Mopo-trio. Kuva: Pentti Ronkanen.