Lenni-Kalle Taipale Trio Jazz Barissa

925
lukukertaa

Jazz Barin yleisön joukossa oli tavallista vähemmän tuttuja naamoja Lenni-Kalle Taipale Trion keikalla. Ikäjakaumakaan ei ollut normaali keski-ikään painottunut, vaan nyt paikalle oli tullut kaiken ikäistä väkeä nuorisosta ikäihmisiin. Lenni-Kalle ei ole kuluksiin asti Jyväskylässä keikkaillut, joten mielenkiintoa riitti. Toki Jazz Bariin olisi vielä muutama ihminen mahtunut.

Vaikka Lenni ei ole enää vuosiin ollut jazzkentällä ”kuuma” nimi, on asema jonkinmoisena kestojulkkiksena vakiintunut. Ilta-Sanomissa on varmaankin ollut enemmän Lenni-juttuja kuin jazzlehdissä konsanaan.

Tämän ei pidä antaa häiritä. Eikä senkään että Lenni-Kallella on ollut vaikeuksia löytää sellainen suunta, joka toisi sekä sukseeta että hyväksyntää jazzia ammatikseen tekevien ja arvioivien keskuudessa.

Taipale on pelimannihenkinen kaveri, joka lähtee mukaan monenmoisiin, osin hyvinkin rentoihin ja musiikillisessa mielessä myös välillä keppoisiin juttuihin. Siinä ei sinänsä kenelläkään pitäisi olla nokan koputtamista, sillä ammattisoittajan on soitettava, jos meinaa leivässä pysyä.

Ratkaisevaa on tietysti se mitä Lenni-Kalle tekee omissa nimissään. Uran alussa näimme superlahjakkaan nuoren muusikon, jolle oli vielä kaikki mahdollista. Alkuvaiheen hurjan hypetyksen jälkeen jatko oli vaikeampaa. Trion kokoonpanot vaihtelivat, mutta erityisen mainittavia tuloksia ei syntynyt.

Jazz Barin keikan perusteella nyt on menty selvästi parempaan suuntaan. Ehkä uusin trio on vasta nyt kunnolla hitsaantunut yhteen, ja samalla pianistikin on saanut jalostettua osuvaksi yhdistelmäksi Camilo-vaikutteensa ja oman elohopeamaisen vikkelän persoonallisuutensa. Toinen vaihtoehto nyt sangen mainiosti toimineelle bändikeikalle on yksinkertaisesti tuurauskeikalla ollut rumpali Mikko Kaakkuriniemi, joka innosti niin muita soittajia kuin yleisöäkin, ja sai bändikemian loksahtamaan erittäin hyvälle mallille.

Bändin uudella levyllä on hyviä biisejä, jotka keikkakäytössä solistisine osuuksineen lähtivät vielä upeampaan lentoon. Ape Anttilan alkuillan yliyrittämistä lukuun ottamatta sooloissa kuultiin herkullista tavaraa: Anttila vertyi päästyään välillä loistamaan kontrabassolla, Kaakkuriniemi oli loppuillasta aivan tulessa, ja Lenni-Kalle sai parhaan osaamisensa esille etenkin turbonopeuksien vuolaissa huipennuksissa. Mutta kun bändistä on kyse, sooloja tärkeämpää on yhteistyön saumattomuus ja svengin luisto. Kaakkuriniemen yhteensitomana trio soitti nimenomaan yhtyeenä loistokkaan keikan.

Lenni-Kalle Taipale Trio
Jazz Bar, Jyväskylä 11.1.2007
Lenni-Kalle Taipale (p)
Ari-Pekka Anttila (b)
Mikko Kaakkuriniemi (dr)

Edellinen artikkeliOddarrang: Music illustrated
Seuraava artikkeliTUMfest 2007
Kirjastonhoitaja. Kirjoittelija.
Jaa