Jarmo Saari SOLU Jazz Barissa

1240
lukukertaa
Jarmo Saari

Jarmo Saari

Plink!Vroom! Dängdäng ja viuviu. Aaargghhh! Hyvät naiset ja herrat: Jarmo Saari SOLU!

Sähkökitarasta syntyneitä ääniä koko hertsijakauman mitalla, syvistä bassoista vain koiran kuultaviin korkeuksiin asti. Kaikki nämä kerrostettuna ja yhdistelemällä niin, että kappaleisiin syntyi komppeja, rytmistä taustaa ja rujoa svengiä, jonka päälle taas rakennettiin lisää ja lisää kerroksia ja tapahtumia. Harvemmin kuultiin mitään puhdasta kitaran ääntä, vaan mieluumminkin rankasti prosessoitua, palasteltua, leikkailtua ja liimailtua, yliajettua, monistettua ja kerrostettua, rikottua ja raastettua, korjattua ja kaunisteltua. Kaikkea mitä Jarmo Saari on suinkin keksinyt kokeilla ja sitten hyväksi tai sopivan oudoksi havainnut.

SOLU on useamman vuoden aika kehittynyt projekti, joka on nyt kasvanut täyteen mittaansa, levyyn asti. Jyväskylän keikkakin oli osa levynjulkaisukiertuetta.

SOLUssa sähkökitara ja Akain sampleri ovat samalla viivalla, yhtä tärkeitä. Samplerin lisäksi lavalla on räkillinen vilkkuvaa elektroniikkaa, josta en sen tarkemmin ymmärrä, ledejä ja namiskoita löytyi, ja Saarella riitti kiirettä nappuloiden painelussa ja väännössä.

Joukossa oli mukana kitaran suoraan soundiin ja perinteiseen soittamiseen uskovia kappaleita, mutta useimmiten kitara ja sen äänet olivat vain lähtökohta. Saari sämpläsi livenä looppeja omasta soitostaan, muokkaili ja pyöritteli niitä päällekkäin tai limittäin ja lomittain, ja kaivoi toki myös samplerin SOLU-varastosta aiemmin työstettyjä soundeja mukaan musiikin kudokseen.

Aluksi tuntui, että Saari joutuu tekemään niin paljon töitä äänen- muokkaimiensa kanssa, että itse soittaminen jää sivuosaan. SOLUn kuuntelija joutuu kuitenkin väkisinkin pohtimaan suhdettaan soittimiin ja tekniikkaan. Jonkun mielestä Saari saattaa jäädä härvelogian vangiksi, joka vain kokeilee mitä kaikkea näillä vempaimilla voikaan tehdä. Minun mielestäni Saari on noussut tekniikan valtiaaksi, ja livesamplaus ja liveprosessointi toimivat musiikin ehdoilla. Saari ihan oikeasti soittaa kitaran lisäksi myös tuota sähköhärveleistä muodostamaansa kokonaisuutta, jammaa sillä, ehkä jopa hivenen improvisoi.…

Levyllinen tätä seikkailua jää kaikesta vaihtelevuudestaan huolimatta raskaanoloiseksi möhkäleeksi. Keikalla Saari keventää ansiokkaasti tunnelmaa, esimerkiksi satuilemalla Pikku toukka paksulaisesta tai esittämällä rakkauslaulun paljaasti omalla äänellään, mitään kaunolaulua yrittämättäkään. Viinilasit, theremin ja lelusoittimet tuovat omat ulko- ja sisämusiikilliset lisänsä settiin. Ulkomusiikillisista asioista ja ansioista vielä sen verran, että Saari on ”family man”, arvot ovat sympaattisella tavalla kohdallaan. Konsertin kuluessa muistetaan ukkia, äitiä ja lasta. Saaren oman lapsukaisen kuulutukseen keikka myös päättyy: Jarlmo Saadri SOVU. Kiitos!

Jarmo Saari SOLU
Jazz Bar, Jyväskylä 6.10.2004