Yle Teema -kanavalla laatujazzia pääsiäisenä ja vappuna Tomasz Stanko YLE Teemalla 14.4.2006. Jazzin ja improvisoidun musiikin ystävät pääsevät nyt nauttimaan digitaalisen television mahdollistamasta laajemmasta ohjelmatarjonnasta. Yle Teema -kanava lähettää pääsiäisen ja vapun aikana neliosaisen musiikkidokumenttien sarjan Jazz is Happening. Ohjelmissa esitettävä konserttimateriaali on taltioitu jazzin kuuntelijoiden ja kriitikoiden suosimalla Tampere Jazz Happening -festivaalilla viime vuonna. Seuraavassa sarjan ennakkoesittely.
Ohjelmien toimittamisessa on tehty hyvää työtä. Tärkein asia eli itse musiikki on pääosassa. Kappaleiden välillä esitetyt haastateltavien kommentit ovat hyvin valittuja, ja monet niistä pukevat sanoiksi sen, mistä jazz-musiikissa on kysymys. Jokaisessa jaksossa kuullaan runsaasti musiikkikappaleita. Monestihan musiikkidokumenteissa näytetään biiseistä vain välillä olemattomia viiden sekunnin pätkiä ja loppuaika täytetään pulinalla ja tyhjänjauhamisella.
Olen tyytyväinen päästessäni kertomaan, että tässä sarjassa näin ei tapahdu. Seuraavaksi pienet kommentit kaikista jaksoista.
Tomasz Stanko Quartet
(lähetys 14. huhtikuuta kello 22:45)
63-vuotias puolalaistrumpetisti Tomasz Stanko kvartetteineen on ensimmäinen Jazz is Happening -sarjassa esiteltävistä artisteista. Joidenkin jazz-kriitikkojen kirjoitusten mukaan Stanko ei enää viime vuosina ole ollut parhaassa vedossa. Siitä huolimatta trumpetistin ja hänen 40 vuotta nuorempien soittokumppaneidensa Tampereella esittämä musiikki on laadultaan korkeatasoista. Stanko kertoo ohjelmassa pitävänsä itseään ensimmäiseksi improvisoijana. Hänen mielestään jazzissa on koulutettava itseään ja luotava oma persoonallisuus. Pianisti Marcin Wasilewski kertoo kokoonpanon soittaneen yhdessä jo niin pitkään, että improvisoinnissa päästään entistä pidemmälle. Hänen mukaansa bändi on alkanut improvisoida kaikessa – jopa biisien teemoja voidaan soiton aikana muuttaa.
Musiikki ei kuitenkaan ole rytmistä ja sävellajeista riippumatonta vapaata improvisaatiota, vaan melodista ja harmonista uutta jazzia. Tällainen akustinen jazz vetoaa varmasti ihmisiin yli tyylisuuntarajojen ja on hyvä valinta aloittamaan ohjelmasarjan. Nykypäivän korkeakoulutason jazz-koulutus ilmenee yhtyeen nuorten muusikoiden soitossa varmoina otteina.
Kokoonpano: Tomasz Stanko (trumpetti), Marcin Wasilewski (piano), Slawomir Kurkiewicz (basso) ja Michal Miskiewicz (rummut).
KTU (lähetys 17. huhtikuuta kello 22:00)
KTU:n massiivinen äänivalli on livenä voimakas kokemus. Biisit ovat arvoituksellisia ja omaperäisiä ja niitä on vaikea lokeroida tai luokitella. Haastateltavana ollut rumpali Pat Mastelotto kuvailee musiikkia seuraavasti: ”Jännittävintä bändissä on ehkä se, että se on omassa tyylilajissaan. En tiedä edes yhtään toista bändiä, joka käyttäisi samoja instrumentteja kuin me. Tämä on ainutlaatuista.”
Kimmo Pohjosen efekteillä maustettu haitari muokkaa suurelta osin yhtyeen kokonaissoundia. Pohjonen kertoo ohjelman haastatteluosuudessa seuraavaa: ”Haitari näiden erilaisten laitteiden kanssa on minulle yksi yhteinen asia. Olen tehnyt suuren työn löytääkseni soundini ja tutkiakseni sitä.” Oman äänimaailmansa tuo sekaan Samuli Kosminen. Soitannollisesti parasta antia tarjoaa KTU:ssa mielestäni uskomaton rumpali Pat Mastelotto. Hänellä on soittajana erittäin herkkä kosketus casino online – tarkka kuin kello mutta silti musikaalisesti elävä. Trey Gunnin soitin on Warr-kitara. Se on leveäkaulainen kielisoitin, jossa paksuin kieli on keskellä ja joka mielestäni muistuttaa Chapman stickia, jota myös tavataan soittaa kaksi kättä kaulalla.
Muusikoista kaksi viimeksi mainittua ovat soittaneet myöhempien aikojen King Crimson -kokoonpanoissa. KTU:n live-esityksestä löytyykin hyvin paljon samoja elementtejä, joita Crimson on tarjonnut viimeisimmillä levyillään ja parin vuoden takaisella Finlandia-talon keikallaan. Jos sinuun kolahtaa Crimsonin lisäksi vaikkapa Krakatau, Gnomus tai Ummagumma-aikojen Pink Floyd, ei kannata jättää KTU-jaksoa väliin.
Kokoonpano: Kimmo Pohjonen (haitari ja ääni), Samuli Kosminen (samplet), Trey Gunn (Warr-kitara) ja Pat Mastelotto (lyömäsoittimet).
Five Corners Quintet (lähetys 30. huhtikuuta kello 23:30)
Rumpali Teppo Mäkysen kommentti heti ohjelman alussa kiteyttää katsojille, mikä on yhtyeen lähestymistapa jazz-musiikkiin: ”Ei jazzin tarvitse olla niin intellektuellia ja monimutkaista. Mielestäni se saa olla helposti lähestyttävää. Ei sen tarvitse olla taidetta koko ajan.” Yhtyeen musiikki konserttilavalla on täysin erilainen ilmiö kuin levyllä. Livenä Five Corners Quintet ei käytä hyväkseen vanhoilta levyiltä sämplättyjä juttuja eikä koneita. Tyyli on lähempänä perinnejazzia, jazz-toimittaja Stuart Nicholsonin sanoin ”nykypäivän bebopia, eikä eilisen.” Konserttitaltioinnista voi havaita, että nuoren yleisön osuus kuuntelijoista on kiitettävän suuri. Meno on rentoa, mutta innostunutta. Tällaiset bändit tekevät hyvää työtä tuomalla jazzille yleisöä uusista sukupolvista. Laulaja Okou on mukana fiiliskappaleessa Case Study. Yleisemmin! tenorisaksofoni kaulassa lavalla nähty Timo Lassy soittaa tässä myös baritonia.
Helppotajuisuudestaan huolimatta Five Corners Quintetin livemusiikki ei alistu veteläksi taustasätkätykseksi. Tästä pitävät huolen maamme parhaisiin kuuluvat soittajat, joita kokoonpano on täynnä. Useat soittajista ovat Jazzrytmit-lehden kriitikkoäänestyksen voittajia. Viime äänestyksessä olivat omien sarjojensa ykkösiä rumpali Teppo Mäkynen, trumpetisti Jukka Eskola ja solistivieraana oleva vibrafonisti Severi Pyysalo. Samassa äänestyksessä Five Corners Quintet valittiin vuoden 2005 parhaaksi suomalaiseksi jazz-yhtyeeksi. Toisten mielestä tämä bändi ei ole mitenkään erityisen persoonallinen. Joka tapauksessa sen solistinen voima on monin paikoin vahvaa. Mäkysen rumpusoolosta voi ottaa oppia. Hän ei räiski sitä sun tätä ulkona temposta, vaan kehittelee älykkäästi erilaisia rytmisiä ideoita.
Kokoonpano: Jukka Eskola (trumpetti), Timo Lassy (saksofoni), Mikael Jakobson (piano), Antti Lötjönen (basso), Teppo Mäkynen (rummut), sekä solistivieraat Okou (laulu) ja Severi Pyysalo (vibrafoni).
Orkestrova (lähetys 1. toukokuuta kello 21:50)
Ohjelmassa on kohta, jossa ruutuun ilmestyy pätkä Satoko Fujiin sävellyksen nuottipaperista. Paperilla ei kuitenkaan ole viivoilla toisiinsa yhdistettyjä pieniä palloja, joita kutsumme nuoteiksi. Sen sijaan tahdin alussa on merkintä fff (forte fortissimo), tämän jälkeen tulee fermaatti ja nuottirivistöllä sanallinen merkintä: play free. Tämän jakson katsomiseen kannattaakin varustautua kiinnittämällä turvavyö, laittamalla haarniska päälle ja varmuuden vuoksi laskuvarjo selkään. Jo aloitusbiisin intron kohdalla kannattaa olla vähintään kypärä päässä. Musikaalisesti tämä on parhaita ohjelmia, mitä olen nähnyt Suomen televisiossa pitkään aikaan. Säveltäjien luovuuden lisäksi soittajien vapaus, osaaminen, improvisointi ja huimapäisyys ovat vakuuttavia. Kohokohtana pidän Satoko Fujiin fantastista sävellystä An Alligator in Your ! Wallet. Mielestäni juuri tällaista on tinkimätön huipputason vapaa jazz-musiikki. Fujii kertoo, että hänen sävellyksistään 60 % on etukäteen kirjoitettua. Lisäksi on improvisoituja kohtia, joissa hän haluaa muusikoiden soittavan omien tuntemustensa mukaisesti. Joillakin ihmisillä on tapana tyrmätä tällainen musiikki liian vaikeatajuisena ja outona. En ole heidän kanssaan samaa mieltä, vaan suosittelen kuuntelemaan musiikkia avoimin korvin. Fujii itsekin on huomannut, että monet ihmiset, jotka eivät tiedä mitään jazzista tai improvisaatiosta, ovat pitäneet tästä musiikista. Hän yrittääkin saada ihmiset tietämään, että on muutakin musiikkia kuin se, jota televisiosta yleensä tulee.
Usein mainitaan, että improvisaatio on muusikkojen vuoropuhelua. Steve Adamsin kappaleissa tämä pitää paikkansa entistä kirjaimellisemmin: muusikot näyttävät soiton lomassa toisilleen ohjeita erilaisilla käsimerkeillä. Adams jakaa sävellyksissään monesti orkesterin eri osiin, joista jokainen tekee eri asioita. Hänen mielestään perinteinen big band -musiikki on joskus tylsää, koska musiikissa keskitytään liikaa yhteen asiaan. Hän halusi luoda jotain monimutkaisempaa.
Orkestrova on Rova Saxophone Quartet -kokoonpanon laajennettu versio. Tampereella lavalla oli mukana suomalaisia muusikoita, jotka hoitivat hommansa kunnialla. Adams kertoo, että vierailevat muusikot sisäistävät hänen epätavanomaiset konseptinsa hyvin nopeasti. He muuttavat paperissa olevat nuotit eläviksi asioiksi helposti.
Jos suosikkejasi instrumentalisteina ovat Kenny G ja Richard Clayderman, voi olla parasta hypätä tämä jakso yli.
Kokoonpano: Larry Ochs (tenorisaksofoni), Steve Adams (alttosaksofoni), Jon Raskin (baritonisaksofoni), Bruce Ackley (sopraanosaksofoni), Satoko Fujii (piano), Akira Horikoshi (rummut), Natsuki Tamura (trumpetti), Verneri Pohjola (trumpetti), Ilmari Pohjola (pasuuna), Markku Veijonsuo (pasuuna) ja Antti Lötjönen (basso).
Teksti: Jussi Huolman
