Päivän verevintä kotimaista fuusiota

856
lukukertaa
The Poet
Peter Engberg, Eero Koivistoinen, Timo Hirvonen. Kuva: Pentti Ronkanen.
The Poet
Peter Engberg, Eero Koivistoinen, Timo Hirvonen. Kuva: Pentti Ronkanen.

Nimestä voisi hyvinkin olettaa, että Olli Ahvenlahti tulkitsisi The Poet -yhtyeellään kokonaisuudessaan uusiksi tuon samannimisen vuoden 1976 levytyksen. Näin ei kuitenkaan ole.

Loppujen lopuksi The Poet -levyn biisit jäivät Jyväskylän konsertissa vähemmistöön. Niistä kuultiin vain kaksi, nimikappale ja hittibiisi Grandma’s Rocking Chair. Yhtä monta viisua vedettiin vuoden 1975 levyltä Bandstand, yksi kappale oli peräisin vuoden 1986 Way you walk -albumilta, ja loput olivat ilmeisesti niitä luvattuja uusia juuri tälle kokoonpanolle tehtyjä sävellyksiä, ainakaan mitkään tietokannat eivät biisejä vielä tunnistaneet.

Tyylillisesti tavara oli hyvinkin yhdenmukaista. Se olisi saattanut olla kaikki 70-luvulta, mutta jännästi on ajan pyörä sikäli heilahtanut, että musiikki ei kuulostanut ollenkaan vanhahtavalta. Fuusio on jälleen voimissaan!

Jos uupuivat The Poet -sävellykset, myös yhtyeen soitinnus poikkeaa radikaalisti tuosta 70-luvun levystä. Poissa on Markku Johanssonin trumpetti ja Bertil Strandbergin pasuuna, ynnä ylimääräiset lyömäsoittajat. Tilalle on astunut solistien ykköseksi uusi soitin, Peter Engbergin sähkökitara.

Sointi on siis sekä tiivistynyt että sähköistynyt. Ennen kaikkea musiikki on saanut melkoisen energialatauksen lisää, sillä Pekka Pohjolan ja Esko Rosnellin saappaisiin astuneet Timo Hirvonen ja Jussi Lehtonen nostavat kierrokset aivan uusiin lukemiin.

Sointia yhdenmukaistaa tyylikkäästi myös Ahvenlahden oma pitäytyminen pelkästään Fender Rhodes-sähköpianossa.

Ahvenlahti itse on määritellyt tämän musiikin jazzfunkiksi, ja jos sillä tarkoitellaan tuollaista georgebensonmaista löysänpulskeata groovea, niin hitaammissa kappaleissa oltiin hyvinkin siellä suunnalla. Silti vain hetkittäin ja täysin ohimennen illan aikana häilähtivät viihdejazzin karikot, ja muusikoiden solistinen intoilu pelasti helposti niiden ohi.

Silloin kun mentiin täysillä, komppikaksikko Hirvonen & Lehtonen oli tiukkuudessaan ja latautuneisuudessaan täysin pitelemätön. Tulisen kompin edessä solistitkaan eivät pyytäneet armoa, ja Eero Koivistoinen tenorillaan ja sopraanollaan sekä etenkin kitaristi Peter Engberg olivat pakotettuja lataamaan kaiken peliin.

Olli Ahvenlahden pianosoolot olivat sitten niitä rauhoittumisen paikkoja illan aikana, ihan paikallaan nekin vaihtelua tuomassa.

Peter Engberg tunkee tämän projektin myötä kovien suomalaisten kitaristien eturintamaan, ei mahda mitään. Esimerkiksi iloisen surf-poljentoisessa Little girls -biisissä Engberg aloitti näyttönsä vain Jussi Lehtosen säestyksellä, kehitteli maratonsoolonsa mainiosti, ja kun muu bändi viimein tuli mukaan, kokonaisuus jalostui fuusiokitaran säkenöiväksi juhlaksi.

Vielä askeleen pidemmälle kitaristi astui illan huipentaneessa hikisen funkin messussa. Isoäidin keinutuoli sai kyytiä, kun Engberg löysi sooloonsa aina vain uusia vaihteita. Useamman kerran kävi niin, että kun luuli lopullisen huipentuman viimein koittaneen, kitaristi löysi jostakin vielä yhden energiatason. Aivan mahtavaa soittoa.

Täytyy vain toivoa, että näitä The Poet -keikkoja saadaan myös tallennettua. Pelkästään Grandma’s Rockin Chair kilpailee tiukasti vuoden rajuimmasta livevedosta, joten se nyt vähintään olisi pakko saada talteen malliksi jälkipolville.

Olli Ahvenlahti – The Poet
Jazzliiton kiertue
Jazz Bar, Jyväskylä 6.4.2006
Olli Ahvenlahti (rhodes)
Eero Koivistoinen (ts, ss)
Peter Engberg (g)
Timo Hirvonen (b)
Jussi Lehtonen (dr)

The Poet
The Poet -ryhmää, vain maestro Ahvenlahti puuttuu. Kuva: Pentti Ronkanen.