Gourmet-yhtye on paraikaa levynjulkaiskiertueella. Suomen osuus alkoi Tampere Jazz Happeningista ja ennen joulua yhtye ehtii vielä Belgiaan ja Hollantiin.
Porukan tuore kolmas pitkäsoitto on nimeltään Cosmopolitan sideshow, ja se jatkaa yhtyeen tuttua linjakasta linjattomuutta. Gourmetille on näet kaikki mahdollista.
Edellisen levynsä aikoihin (Six acres of broken dreams, 2004) yhtye sonnustautui sombreroihin, ja keskitti imaginaarisen kansanmusiikkinsa Meksikon ja Yhdysvaltain rajaseudulle.
Karuista länkkärimaisemista on kaikuja vielä uutuudellakin, mutta nyt liikutaan maantieteellisesti paljon laajemmalla alueella. Riemastuttavimmillaan Gourmet on nyt slaavilaismelankolinoissa ja germaanien nahkahousumarssimusiikissa, ja kyllä tuo kiinalainen euroviisukin on aika vänkä. Suomikin saa osansa, ja peräti Jämsä.
Gourmetin 14-vuotinen ura on kunnioitettava, sillä jos jazz on marginaalia, Gourmet on outoudessaan vielä jazzin marginaalia. Mutta jos bändillä on Gourmetin tapaan kantava idea, siitä kannattaa pitää kiinni sitkeästi, ja aktivoitua aina silloin tällöin kokeilemaan onko aika kypsä.
Jyväskylän keikan perusteella ainakin asialle altistunut yleisö (maanantai-illaksi kohtuullisen runsaslukuinen) lähtee hienosti mukaan bändin busterkeatonmaisella pokalla esitettyyn huumorimusiikkiin.
Sellaisetkin kappaleet, jotka levyllä menevät täydestä ”vakavana” musiikkina, nätit serenadit sun muut, tuppaavat keikkaoloissa tiheästi hymyilyttämään. Aina ei ole helppo sanoa miksi, jotakin outoa ja erikoista siellä pinnan alla vain tuntuu aina muhivan.
Sen lisäksi että Gourmet vaihtoi tyylilajia, maata ja maanosaa kappaleesta toiseen, muusikot saattoivat olla yhtä aikaa kiinni eri genreissä. Joku siis saattoi vetää twist-komppia kun toinen oli free jazzin pauloissa.
Esa Onttonen ansioituu paitsi bändin toisena säveltäjänä Mikko Innasen ohella, myös kitaristina juuri tuollaisena vastarannankiiskinä: ”soittakaa te vaan sitä marssianne, minä vedän tässä vähän rokkimeininkiä”.
Tuubisti Petri Keskitalo on olosuhteiden pakosta Gourmetin työn sankari, kaikki perustuu hänen vakaalle bassoilmehdinnälleen. Rumpali Mika Kallio saa vieressä enemmän värittäjän vapauksia, mutta ajoittain hänelläkin on lupa heittäytyä helppojen ja hauskojen peruskomppien vietäväksi. Veli Kujalan nerokkaita haitarifillejä olisi mieluusti kuullut vielä selkeämmin, ei niiden olisi tarvinnut miksauksessa alimmaksi hautautua, niin kuin nyt kävi turhan usein.
Bändin eturivin voimakaksikon muodostavat pasunisti Ilmari Pohjola ja saksofonisti Mikko Innanen. Pohjola on suuresti vastuussa Gourmetin ilkikurisesta perusvireestä, absurdin huumorin kestovirneestä. Riemastuttavia olivat myös Innasen lukuisat soolot, niin altolla kuin baritonillakin, mutta hupaisuuden ohella hän toi yhtyeen mosaiikkiin hienoja muistumia monista jazzin ikäkerroksista.
Ainutlaatuinen bändi tämä Gourmet. Sillä olisi mahdollisuuksia tavoitella isompaakin suosiota ottamalla muutamia harkittuja askeleita retuperäläisyyden suuntaan, vaan helpot ratkaisut yhtyettä tuskin kiinnostavat. Joka tapauksessa keikan upouudet kappaleet viitoittivat suuntaa rehevämpään ja riehakkaampaan suuntaan, joten toivottavasti seuraavaa levyä ei tarvitse seitsemää vuotta odotella.
Gourmet Jyväskylän Popparissa 28.11.2011
Esa Onttonen (g)
Mikko Innanen (sax)
Veli Kujala (acc)
Ilmari Pohjola (tb)
Petri Keskitalo (tu)
Mika Kallio (dr)
