Jari Perkiömäki

3839
lukukertaa
Jari Perkiömäki.

Jari Perkiömäki.

Porissa vuonna 1961 syntynyt Jari Perkiömäki on tehnyt pitkän uran sekä muusikkona että kouluttajana. Suomijazz kyseli niitä ja näitä maan ensimmäiseltä jazztohtorilta.

Olet kotimaisen akateemisen jazzkoulutuksen edelläkävijöitä, 1. maisteri, 1. lisensiaatti ja lopulta 1. jazztohtori. Miltä näyttää seuraajien osalta, onko tulossa muita maisterintutkintoa pitemmälle?

– Kyllä on, Markus Ketola ja Jarno Kukkonen ovat pisimmällä. Muita jatko- opiskelijoita on kaksi aloittanutta ja muutama suunnitelmaa tekevä.

Mikä motivoi sinua tohtoriuteen asti?

– Mahdollisuus tehdä taidetta ja opiskella paremmaksi muusikoksi ohjatun ja rajatun projektin parissa, saada opiskella minua kiinnostavia asioita musiikista ja vielä pätevöityä siinä samassa.

Onko tutkimiset nyt tutkittu vai onko jotakin jazztieteellistä vielä mielessä?

– Tällä erää on lepovaihe, mutta toisaalta kansainvälinen yhteistyö, jota työni on heti poikinut voi tietysti synnyttää jotain projekteja.

Tohtorintutkintoosi kuului kirjallisen työn lisäksi taiteellinen opin- ja taidonnäyte. Se koostui yhdestä levystä (Shades vuodelta 1996) ja viidestä eri konsertista vuosilta 1997-2002. Sait näistä näytöistä arvovaltaisen tutkintolautakunnan lausunnon. Onko mahdollista saada makupaloja siitä, miten he kommentoivat soittoasi ja konserttejasi?

– Tässä näyte:

” The Chicago-concert of Jari Perkiömäki is a convincing example of knowledge as well as respectfull love of an expressively important part of jazzhistory and attitude to music. Most of all, Jari himself shows a very strong solistic capacity of flowing , convincing energy as well as inspired and logically developed improvisations. Somewhere in this music an honestly joyful attitude can be sensed, which I personally appreciate – and sometimes miss in today´s improvised music. Also his choice of musicians in the band is carefully done. Directions in music are obviously fine, but not limiting the individual musician – which is a requirement and cornerstone in this musical approach. I find this a great concert in many ways!”

”The Pygme-concert of Jari Perkiömäki is interesting in many ways. Under the limitations of pentatonic scales, etc. the group tries to develop an improvisational approach to the material. The result is worth all respect. Maybe sometimes the aesthetics of each individual musician in the ensemble clash a little, and a certain insecureness among the musicians can be felt. However, not from Jari himself, who shows again an inspired and fluent ability to improvise and develop the material used. I find this concert a respectfull achievement where the artistic process and strive for consequense in music is a goal in itself. A serious work.”
prof. Anders Jormin, Musikhögskolan Göteborg, Sweden.

Kontollasi on jazzimme toistaiseksi ainoa tohtoriuteen vienyt julkinen tarkastustilaisus, oliko se elämäsi jännittävin ’keikka’, vai muistatko vieläkin jännempiä soittokeikkoja?

– kyllä ensiesiintymiseni Tukholman Fasching-klubilla ”pygmi jazz” triolla (laulaja Sirkka Kosonen ja kitaristi Tuomo Dahlblom) viime syyskuussa oli myös etukäteen aika jännittävä tilaisuus. Hienointa tietysti tässä on, että vaikka ikää tulee, niin adrenaliinia tuottava positiivinen jännitys on yhä läsnä! Keikka Tukholmassa onnistui kyllä erinomaisesti ja vastaanotto oli erittäin innostunut.

Olet monessa mukana Sibelius-Akatemian opetustyösi lisäksi: Jazzliiton, Pop ja Jazz Arkiston, Jazzmuusikot ry:n ja Saksofoniseuran luottamuselimissä. Löytyisikö näiden toiminnasta mielenkiintoista ajankohtaista kerrottavaa?

– Jazzliiton toiminnan kehittäminen on uudessa murrosvaiheessa, myös vakihenkilökunta vaihtuu ja uusi toiminnanjohtaja (haussa tänä keväänä) toivottavasti saa hommaan myös uutta draivia.

Mistä osuuksista Jari Perkiömäen henkilökohtainen jazzelämä muodostuu (suunnilleen prosentteina)? Millainen osus on tällä hetkellä opetustyöllä, keikkailulla, treenaamisella, säveltämisellä ja sovittamisella ym.?

– opetus 15%, osastonjohtajan työ 60%, treenaus 10%, keikat 15%

Mikä näistä aktiviteeteista tuntuu nyt tärkeimmältä tai antoisimmalta?

-kaikki ovat tärkeitä, mutta treenaus ja keikkojen soittaminen ovat kyllä absoluuttisia välttämättömyyksiä mielenterveyden kannalta.

…..

Ja sitten Suomijazz-haastattelusarjan peruskysymyksiin :

Mitä jazzillista puuhasit tänään?

– Pidin soittotunnin Verneri Pohjolalle.

Missä bändeissä ja projekteissa olet tällä hetkellä mukana?

– Oma kvartetti (Mylläri, Hassinen, Krokfors), pygmijazz-projekti laulaja Sirkka Kososen kanssa, Pekka Helin Hardjacks.

Mikä on noista se läheisin, ’oma juttu’, jonka tekemisestä viimeksi luopuisit?

– Sekä oma bändi, että pygmijazz-bändi. 

Uran kohokohdat, hienoimmat musiikilliset jutut joissa olet saanut olla mukana?

– Mike Nockin kiertue Australiassa 1998, Don Prestonin kvartetti Porissa 90- luvun alussa, Brecker Brothers -konsertti viime vuonna Randy Breckerin kanssa, kymmenvuotinen työ Mika Mylläri Quintetissä…

Mieluisin soittopaikka Suomessa? Suomen paras jazzyleisö ja meininki?

– Vaikea sanoa, paras meininki syntyy usein pienissä paikoissa.

Mitä mieltä olet Suomen jazzfestareista ja klubeista ylipäätään? Toimiiko liveosasto?

– toimii ja ei toimi, isojen festarien ongelma on toisinaan väärällä tavalla motivoitunut yleisö, bailaus tärkeämpää kuin musiikki.

Entä toimiiko levyosasto, levy”bisnes”?

– levyjä pääsee nykyään tekniikan halvennuttua tekemään kiitettävän helposti, toisaalta levyjen myynti on vain harvoin bisnes, kansainvälistä nettikauppaa (Suomesta ulospäin) tulisi kehittää.

Kotimainen jazz medioissa, mielipiteesi?

– Televisio, siis YLE, ei hoida leiviskäänsä kunnolla, viime vuosien hienoin teko tällä alalla oli Otto Donnerin Jazzit TV-sarja, mutta siitäkin YLE rahoitti vain osan. Muutenkaan jazzin osuus yleisesti medioissa ei ole riittävä suhteessa alan tasoon ja esim. klassisen musiikin mediahypeen.

Miten jazz musiikinlajina jakselee Suomessa, mikä on jazzelämämme tila juuri nyt?

– Kaikissa ikäpolvissa löytyy vahva osaavan muusikkouden ydin, siinä mielessä uskon että tulee säilymään ja kehittymään, mutta pysynee marginaalissa.

Nykytilanteesta eteenpäin pohjalta ”Ihannejazzsuomi”: mitä voisi tai jopa pitäisi olla, kuka sen voisi tehdä ja mistä resurssit?

– Jos ulkomaiseen markkinointiin ja vientiin satsattaisiin klassisen musiikin tapaan, niin kyllä olisi äijillä töitä.

Kuka tulee ensimmäisenä mieleen, jos pitäisi nimetä Suomijazzin

a) vanhempi valtiomies tai -nainen

– Junnu Aaltonen

b) keskeinen nykymuusikko

– Jukka Perko

c) nuori lahjakkuus, jolta odotat paljon

– Kalevi Louhivuori

Musiikinlaji vapaa, tuleeko mieleen…

…3-5 kovinta kokemaasi konserttia:

– Sonny Rollins Porissa 1979, Peter Gordon’s French Kiss ja Cedar Walton Quartet New Yorkissa 1979, John McLaughlin trio with Trilok Gurtu Kulttiksella 90-luvun alussa…

…5-10 tärkeintä tai vaihtoehtoisesti viime aikoina sykähdyttänyttä levyä:

John Coltrane: A Love Supreme, Cannonball Adderley: Beginnings (50-luvun kokooma), Aaron Copland: Clarinet Concerto, Gervase De Peyerin soittamana, David Sanborn: Heart To Heart, Weather Report: Tale Spinnin’, Black Market ja Heavy Weather, Edgar Winter White Trash: Recycled, Chick Corea: Three Quartets, onhan näitä… viime aikoina: norjalaisen hanuristi/kitaristi Stian Carstensenin Farmer’s Market.

kysymykset: Pentti Ronkanen