Love Records 1971 remasteroitu Siboney 2004 LRCD 47
Cover photos by Reijo Porkka ; original design by Timo Valjakka & Taija Sippola ; CD layout by Japa Mattila.
1.Elements : Earth / Fire / Water / Air
2.Ramblin
3.Mountains
4.Wanderland
5.Last night
All music composed & arranged by Jukka Tolonen.
Jukka Tolonen (g, p, spinet)
+ 1, 4, 5: Pekka Pohjola (b)
+ 1, 2: Reino Laine (dr)
+ 1, 2, 3: Pekka Pöyry (ss, as)
+ 2: Heikki Virtanen
+ 4, 5: Ronni Österberg (dr)
+ 5: Jukka Gustavson (org)
Produced by Måns Groundström
Recorded at Finnvox Studios, Helsinki, 10/1971 by Erkki Hyvönen
Except 5: recorded live at Tavastia Club, Helsinki, by Reiska Isoaho
Remastered by Pauli Saastamoinen, Finnvox Studios, Helsinki, 1/2004
Tasavallan Presidentin nuori kitaristi hallitsi edistyksellisen suomirockin näyttämöä täydellisesti vuonna 1971 ensimmäisen soololevyn ilmestyessä. Pressa ja Wigwam olivat vuosikymmenen alun kovimmat yhtyeet, ja Tolonenhan soitti oman yhtyeensä lisäksi usein myös Wigwamin keikoilla.
Niinpä tälläkin levyllä on miehistöä tasaisesti Pressan ja Wigwamin riveistä. Lähinnä Pressan jazzrockia ollaan niillä raidoilla, joilla Pekka Pöyry on mukana. Ramblin on silkkaa turbopressaa kun bassossakin on Häkä Virtanen. Muutoin levyllä bassottelee Wigwamin Pekka Pohjola, Tolosen ohella toinen ajan nuori superlahjakkuus.
Levyn kaksi viimeistä kappaletta liikkuu yhä enemmän Wigwamin suuntaan. Kepeässä Wanderlandissa wigujen komppikaksikko Pohjola-Österberg säestää Tolosen kitaroita ja koskettimia, raskaasti groovaavassa Last Nightissa Jukka Gustavsonin legendaariset Lowrey-urut tulevat mukaan viimeistelemään wigwamilaisen jamihengen.
Rumpali Reino Laineen tahdittamien monimuotoisten fuusiorypistysten ja wigu-osuuden väliseksi jakajaksi kohoava Mountains on Tolosen ja Pekka Pöyryn sopraanon eteerinen vuoropuhelu. Pöyryn panos tuli olemaan Toloselle tärkeä myös seuraavalla soololevyllä, mestarillisella Summer games -albumilla vuonna 1974.
Tolonen! on täynnä hienoa, energistä soittoa, mutta myös Tolosen sävellykset ovat kestäneet hyvin aikaa. Last night -jamittelu jää tosin tässä seurassa kevyeksi vetäisyksi, joten ihan niin huoliteltua kokonaisuutta ei aikanaan välitetty tehdä kuin nykyään on tapana.
Soundipuolella ajan tekniikan taso kuuluu vielä tässä modernissa versiossakin. Esimerkiksi Pohjolan bassosoundeissa on sellaista hellyttävää pehmeyttä, jota ilkeämpi voisi sanoa tuhnuisuudeksi. Ajan patinan hyväksyy kuitenkin mielellään kun soitossa on sisältöä, henkeä ja voimaa.
Uudelleen masteroitu versio on ilman muuta hankinnan arvoinen. Lisäbonuksena tällä versiolla ovat Petri Silaksen laatimat esittelytekstit. Kiinnostuneita suomenkielisiäkin lukijoita olisi varmasti löytynyt, mutta nyt saamme tyytyä englanninkielisen taustoituksen tankkaamiseen.
